Kaikesta 1800-luvun sanomalehtien digitoidusta sisällöstä minulle arvokkainta ovat muistelmat. Ja arvokkaista arvokkainta muistelmat, jotka ovat yhdistettävissä nimettyyn henkilöön. Siksi huomenna alkaa 20-osainen elämäkerta, joka perustuu paljolti Paul Widemarkin omaan muistelmaan.
Teksteistä tekee tietenkin arvokkaita niiden sisältö eli välitetty tieto ja tunteet. Miten ihmiset muistavat lapsuuttaan ja selittävät ratkaisujaan. Muistelmat ovat käytännössä ainoa lähde, joka voi kertoa, miksi ihminen siirtyy paikasta tai toimesta toiseen. Widemark aloittaa elämänsä torpan poikana länsirannikolla ja päätyy tarpomaan itärajan teitä. Ilman välipaloja tätä olisi vaikea ymmärtää.
Muistelmissa esitetyt faktat eivät aina ole luotettavia, joten lähdekritiikkiä ei saa unohtaa. Widemarkin muistelma leikistä länsisuomalaisessa nuoruudestaan vastasi sanatarkasti runoa, jonka hän sijoitti matkakertomuksessa itärajalle kommentoimatta yhteyttä. Vaikka kansanrunoutta tutkiva tuttavani vakuutti, että leikit leviävät, jätin tämän pätkän valikoimastani pois.
Sanomalehdissä muistelmat ovat kultajyvän tapaan arvokkaita myös siksi, että niitä on vaikea löytää. Joissakin voi olla sana 'muistelma', mutta parhaimmissa teksteissä ei. Olen kokeillut monenlaista fraasia, mutta parhaat muistelijat kirjoittavat vapaasti omalla tavallaan eivätkä käytä samoja sanoja kuin muut. Tähän on tosin yksi poikkeus: muisteltavat asiat. Muutamia kertoja, kun olen etsinyt asiaa kuten tanssivia karhuja, olen samalla osunut useaan muistelmaan. Mutta tämäkään keino ei löydä kaikkea mahdollista.
Kirjoittajan nimen peittämisen tai poisjättämisen lisäksi muistelmissa on voitu lyhennellä tai muuttaa paikannimiä tai henkilönimiä. Tietystä paikkakunnasta kiinnostunut ei siis välttämättä löydä sen menneisyyden elämästä kertovaa tekstiä. Widemarkin osalta tämä ei pidä paikkaansa, mutta ainakaan verkkolähteet eivät todista sen puolesta, että lokalahtelaiset olisivat tekstinsä löytäneet.
Joskus tulevaisuudessa, ehkä piankin, kielimallit pystyvät luokittelemaan sanomalehtien sisältöä ja pääsen valmiin "muistelma"-kategorian ääreen. Sitä odotellessa jatkan satunnaislöytöjeni hyödyntämistä.
P. S. Aikaisempia laajempia muisteluita tarjonneet ovat Matti Hahtola (1829-1916), Eero Järvinen (1860-1927) ja Aleksandra Karhu (1857-1941)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti