sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Retkellä Hämeen keskiajassa

Kaunis sää suosi eilen kesän ensimmäistä ja tietääkseni osaltani viimeistä "varsinaista" arkeologiaretkeä, joka Suomen keskiajan arkeologian seuran järjestämänä ja Ilari Aallon opastuksella liikkui Hattulan ja Janakkalan maisemissa. Heti alkuunsa klassikko eli kokoontuminen ihmisten ilmoilla kuppikivelle, jonka useimmat muut ohittavat.
Kuppikivi ei muuttunut kiinnostavaksi edes Aallon sujuvalla selostuksella, mutta taustalla näkyvä Mierolan silta kylläkin. Se on teräsbetonisilta vuodelta 1919 rakentajanaan Oy Constructor Ab, mutta linjat ovat aivan toiset kuin Kokemäen teräsbetonisessa sillassa, jonka sama firma rakensi vuotta aiemmin.

Sitten Hattulan kirkolle, jossa hetken mietinnän jälkeen muistin joskus olleeni. "Se lapiomaalauspaikka?" Näköjään lapio olikin ainoa nosto retkiraportissa vuodelta 2010. Jos nyt mainitsen enemmän, niin ehkä muistan enemmän?
Kuten porttirakennuksen, jossa näkyi alttarin paikka. Vielä protestanttisellakin ajalla oli toimituksia, joita ei tehty kirkossa.
Kirkon ulkoseinään sijoitetut kasvot. Näistä tuli hämärä muisto mieleen ja kiitos retkiraportin vuodelta 2011 voin vahvistaa, että Huittisten kirkon päädyssä on myös jonkinlaisia kasvokuvia.
Kirkon 1500-luvun alkuun ajoitettujen maalausten hätkähdyttävä kokonaisuus oli päässyt minulta unohtumaan eli sain nauttia siitä kuin uudesta näystä. Lukuunottamatta sitä lapiomiestä. Ilari Aalto esitteli muun muassa katon neljä maalausta, joissa sittemmin arkeologian suojeluspyhimykseksi valittu Pyhä Helena Konstantinopolilainen kaivauttaa Golgatalta esiin kolme ristiä ja testaamalla niitä sairaaseen löytää sen Jeesuksen pyhän ristin, jonka palanen on todennäköisesti ollut Hattulan Pyhän ristin kirkon reliikkinä. Lisää tietoa Helenasta Ilari Aallon blogitekstissä.

Etten unohtaisi omia "juuriani", toinen maalauskuva sakariston Jeesuksen sukupuusta.
Tarkastellessamme Hattulan Madonnaa, joka oli säilyttänyt maalipintansa hyvin, Aalto muistutti kokonaisuudesta, jonka patsaat (koristeltuine säilytyskaappeineen), seinämaalaukset tuorein värein ja kirkkotekstiilit ovat muodostaneet. Verkossahan monet jakavat värittämiään mv-valokuvia, mutta onko kukaan värittänyt uudestaan kokonaisen kirkon seinämaalauksia? 3D-mallina?

Sitten söimme lounaan, jonka voimilla kiipesimme Hakoisten linnavuorelle, jossa olen aiemmin ollut myös vuonna 2010. Kavutessa tuli mieleen, että tällähän vuosi (?) pari (?) sitten (Ylen uutisen perusteella ainakin 2014) metallinetsijät olivat käyneet tekemässä luvattomia kuoppia. Päästyämme ylös arkeologit huomasivat oitis, että samaa laittomuutta oli harjoitettu aivan äskettäin ja monessa paikassa. Kaivellun mullan joukosta erotin minäkin pieniä keramiikan palasia.
Masentavaa, mutta seuraava kohde eli Hangastenmäki on esimerkki siitä, miten metallinpaljastajien harrastus voi auttaa arkeologiaa. Paikkaa esitellyt Jasse Tiilikkala kertoi miten harrastajat olivat näyttäneet hänelle mäen ympäristöstä löytämänsä keskiaikaiset esineet, mikä johti koekaivauksiin ja määrittelyyn linnavuoreksi. Osan rakenteista erotin minäkin, mutta otin kuvan arkeologiaretkien klassisesta aiheesta "seisotaan metsässä ja huidotaan hyttysiä". Lisää tietoa Hangastenmäestä on Yleisradion verkkouutisissa. "Joku" voisi päivittää Wikipedia-sivua.
Laskeuduttuamme mäeltä tielle meille osoitettiin puolihuolimattomasti (jo Hakoisten linnavuoreltakin nähdyt) polttokalmisto ja rautakautinen asuinpaikka. Ohitimme ne ja kävelimme luontopolulle, jonka varrella oli kivijalka kievarista,
kuppikivi
ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoja rekonstruoituina ja luonnontilassa (olin luullut, että näitä tehtiin vain Helsingin ympäristöön)
sekä uhrilähde.
Lopetimme Janakkalan Pyhän Laurin kirkolle, josta ottamani kuva ei ole julkaisukelpoinen. Oikein kiva päivä.

2 kommenttia:

Tarja Knuutinen kirjoitti...

Hei,

Kommenttina blogissa mainittuihin Hakoisten linnavuorella havaittuihin kaivelun jälkiin: Asiasta on oltu yhteydessä Museovirastoon, josta saadun vastauksen mukaan Hakoisilla on viime vuosina havaittu myös myyrien aiheuttamia kaivelun jälkiä ja lauantaina havaitut jäljet ovat todennäköisesti juuri näitä.

Tarja Knuutinen

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kiitokset päivityksestä. Myyrät tulivat mainittua paikan päälläkin ja olisi pitänyt ahtaa tuohon tekstiinkin, vaikka yleisesti lähdettiin inhimillisen toiminnan kauhisteluun.