Suomalainen kansanusko USH130, HY AY
Olin eilen luennolla, joka oli suoraan sanoen antoisin tähän mennessä avoimessa yliopistossa istutuista. Sillä olin ehtinyt aikuiseksi asti tietämättä, että Ilmatar on Lönnrotin keksintöä. Autenttisen kansanperinteemme mukaan maailman luominen sujui ilman mitään feminiinistä elementtiä. (Paitsi, jos Väinämöinen olikin "Vein emo".) Masentavaa, mutta totuus pitää hyväksyä.
Luennoitsija ei hukannut turhaa aikaa alkulämmittelyyn ja lähtötietojemme selvittelyyn. Oletti kaikkien tuntevan Vipusen virren. Ilmeisesti muillakin kuin minulla oli kasvoilla mitään mistään tietämätön ilme ja hän tajusi kerrata perussisällön. Josta meille selvisi, että esikristillisessä agraarikulttuurissa kalevamittaiseen muotoon juttua pykännyt "ei ollut enää ymmärtänyt pyyntikulttuurin mentaliteettia". Näitä ongelmia ollut siis jo ennen nykyaikaista historiankirjoitusta.
Jos oikein pinnistelen saatan saada päässäni pysymään uudet sivistyssanat kosmogonia, kosmografia ja eskatologia. Ensiksi mainitusta huomattavaa, että maailman syntytarumme (munamyytti) on eteläinen ja omalta osaltaan siis kertoo tulemisesta kaakosta. Luennoitsija puhui kansan tulemisesta, jos olisin kysynyt kulttuuripiirteiden välityksestä kansasta toiselle olisin ollut turhan ilkeä?
Niin tai näin, kulttuurimme tausta on kantauralilainen. Pohjantähti on keskeinen, pohjoinen voi olla maan alla, pohjoinen=paha(=manala) & etelä=hyvä(=lintukoto) ja vesitiet yhdistävät tämän ja tuonpuolisen. Esimerkkinä kolmannesta ominaisuuden pitkästä säilyvyydestä luennoitsija mainitsi, että hautausmaiden pohjoisreuna oli vähemmän arvostettujen, kuten kirkosta eronneiden, hautapaikka 1900-luvulle asti. Vasta luennon jälkeen, tätä kirjoittaessa, tuli mieleen että kirkon pohjoisosalla (naisten puoli) ja etelällä (miesten puoli) on eurooppalaiset merkityksensä. Pohjoisen vähäisempi arvostus ei pelkkää kantauralilaisuutta?
Sampoa ei ohitettu lyhyellä maininnalla. Se oli ensin paratiisin korvike ja sitten taivaan tolppa, mistä päästiin muihin tolppiin, joista en ollut eläissäni kuullut. Näytettiin kuvia Merikarvian tonttukivistä, jotka ovat peltojen keskellä joko pitämässä taivasta ylhäällä tai ylläpitämässä hedelmällisyyttä. Niin oleellisia, etteivät ole tulleet hävitetyksi. (Kansanperinne-blogissa tekstiä aiheesta.) Itä-Suomessa taas uuninlatomuksen kulmassa oli puupylväs (tuvanpatsas), jolle uhrattiin ja jonka avulla kysyttiin neuvoa esivanhemmilta pariutumiseen liittyen.
Naapurikulttuuristakin opin jotain. Saamelaisten alkuparatiisissa järvet olivat täynnä poronmaitoa ja luuydintä. Kenenkään ei (tietenkään) tarvinnut tehdä työtä. Sitten joku idiootti teki ensimmäisen murhan ja se siitä ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti