Nimimerkin E. B. (todennäköisesti Suomussalmen lukkari Erik Bisi) lähettämä kirjoitus Oulun Wiikko-Sanomissa 18.6.1859:
Kun vieläki muutamilla emännillä, eikä aivan muutamillakaan, vaan monillakin on turhia taika-temppuja lehmiään laitumelle laskiessa, niin ei haitanne haastella mitenkä Sotkulan emäntä elukoitaan ulospäästi, sillä tämä emäntäparka suuressa epätiedossaan oli pelkuri, jotta luuli pahain-ihmisten, joita hänenki mielestään kaikki muut olivat, kadehtien tekevän pahaa; luulihan tuo olevan jos jotaki pahoja olennoita paitsi painajaista, joka isäntää ja itseänsä useasti vaivasi. Noh, eihän kumma kuin luuli eläintenkään ei saavan aina rauhaa, olletikkin metsässä, kateilta ja pedoilta, joita muka pahat ihmiset panevat liikkeelle; sentähden varusti hän aina jonkun taikurin, kenen tahansa, lehmiänsä laskemaan; mutta niitten konstit eivät useinkaan estäneet emännän karjasta karhua eli sutta, jotka tekivät tekonsa. Emäntä itse ei toki älynnyt taikoja tehdä, vaikka uskoi niitä.
Niin eräänki kerran, kun oli kova kevä ja samanmoinen konnun puute, kuin tänäkin keväänä, oli huonoa hoitoa: Sotkulan lehmät olivat lamassa ja lampaat nälkään nääntymässä, sillä ei ollut eloa eläimille. Viinaksi poltettuna olivat rankinkin ja potakat talon siat syöneet; kun ei kumpaakaan muille eläimille yltänyt. Siat, niitten liha ja elantokin oli siellä mitä parasta. Mutta lehmäin leholle laskusta olisi puheltava. Sitä varten oli nyt mökin Marketta kskettynä, ja tällekkös emäntä ehdon perästä kaatoi kahvipuussta, joja Marketalla meni hyvin mieluisesti ajattelihan vaan parempaan intoon tuosta tulevansa, niinkuin tulikin. Marketta saatuansa tarpeelliset talon aseet: viikatteen, sirpin, heinihangon ja mitä mitäkin ynnä isännän housut ja emännän hameen, sekä pantuansa ne navetan oven päälle rippumaan, meni itse navettaan meiskaroimaan ja haltioimaan, että jos lehmät olisivat voipasempia olleet, totta net kytkyensä olisivat katkasneet. Viimeksi teki eukko tervalla ristin jokaisen lehmän lautaselle ja laski muka Jumalan nimessä ne laitumelle menemään. Mutta itsensä isännän piti karjan kujan suussa polvillaan lukea jotain Marketan määrättyä rukousta, jonka tempun tehtyä saivat lehmät mennä metsään ja Marketta takasi, jos on armot auttajalta, ei kynttäkään kesässä karjasta katoavan, ja tämäkös isännästä ja emännästä hyvä. Ei sitte sianlihaa säästetty; sillä Marketalle maksettiin palkka ja voitakin luvattiin lisäksi, kun lehmät lypsää alkavat. Vaikka tässä ei ollut suurta salaisuutta, luuli Sotkulan emäntä, ja niinpä moni muukin emäntä luuleepi, kuitenki sitä olevan ja antaa itseänsä narrata, antaen voinsa ja villansa milloin mustilaisille, milloin muille mieron kiertäjille, jotka ovat kielaat ja mielaat, kätten katsojat eli korttien povarit, ja vaan hyvää ennustavat. Sotkulan emännällä ei tahtonut milloinkaan olla koto-tarpeisiin voita, eipä paljon milloinkaan kirkkoherralle ja kappalaiselle, ja niitten kesä-voista kuin kuuli puhuttavan, pisti häntä kipeästi keuhkoille, että vihoissa tiuskui: kaikkia on rasvotettavia, olisi toki parempiaki voin tarpeita; mutta ei suuri sana suuta repäise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti