August Wilhelm Eklundin Suomen suuriruhtinaskunnasta tekemä kartta, joka sai painoasunsa vasta hänen kuoltuaan, on itsessään merkkiteos, mutta kiinnostava on myös siitä käyty keskustelu sanomalehdissä.
Julkisuuteen hanke tuli viimeistään 20.11.1839 Borgå Tidningissä, jonka kirjoittajalla oli ollut tilaisuus tutustua yhteen kartan oikovedokseen. Tähän hän suhtautui erittäin positiivisesti, mahdollisesti siksi, että hän luuli Inkoossa syntyneen Eklundin olleen porvoolainen.
Kirjoitukseen tuli G. O. Waseniuksen eli kartan helsinkiläisen kustantajan vastine, joka julkaistiin 30.11.1839. Siinä todettiin, että karttaa ei todellakaan voi odottaa lähiaikoina kirjakauppoihin, kuten lehdessä oli väitetty. Oikovedoksen korjauksia olisi haastavaa saada Berliniin talvella, joten hyvin todennäköisesti ne saataisiin matkaan vasta toukokuussa 1840. Lisäksi Wasenius oli loukkaantunut muotoilusta, joka viittasi kartan laatuongelmiin. Toimituksen puolesta todettiin, että parin tunnin tarkastelulla kartasta oli löytynyt yksi todella suuri ja useita pienempiä virheitä sekä väärinkirjoitettuja nimiä. Huomiot he olivat valmiita antamaan yksityisesti Waseniukselle ja toivoivat, että tarkastamista tekisivät muutkin.
Myöhemmin kerrottiin kuultuna tietona, että Berliinistä lähetettiin ainakin kolme oikovedosta.
Painetun kartan nimiössä on vuosi 1840 (oheinen ote Gallicasta). Kartan kustantajan G. O. Waseniuksen ilmoitus Helsingfors Tidningarissa 13.2.1841 antaa ymmärtää, että ennen sataman jäätymistä Helsinkiin oli saatu pieni määrä karttoja, mutta lisää odotettiin. Laajempaa myyntiä varten oli tarkoitus jakaa eri puolille Suomea kartan "profexemplar" eli oikovedoksia, joiden perusteella voitaisiin tehdä tilauksia. Toisessa ilmoituksessa samassa lehdessä Wasenius ilmoittaa myyvänsä karttoja sekä musta-valkoisina että väritettyinä 3 hopearuplan hintaan eli kyse ei enää ollut oikovedoksesta.
Ensimmäisenä karttaa ehti esittelemään kirjallisuus-otsakkeen alla Borgå Tidning 24.2.1841. Nyt kun kartta oli julkinen, toimitus katsoi voivansa myös julkisesti huomauttaa sen virheistä. Ilmeisesti suurin näistä oli itärajalla, jossa Inkerinmaan Lempaala ja Valkeasaari oli virheellisesti liitetty Suomeen. ja rajalinja oli näin ollen siirtynyt Rajajolta Dranischnikoffiin. Samalla seudulla kartta antoi väärän kuvan Vuoksen haaroista ja käsityksen, että Juustilanjoki alkaisi Saimaasta. Siltojen paikoille oli merkitty lauttoja, merkittäviä koskia puuttui ja vain osa pookeista oli mukana. Kartalla oli linnoituksia, jotka eivät olleet enää käytössä, mutta siitä puuttui monia nykyisiä, esimerksi Fort Slava. Suurin osa huomatuista virheistä oli Lapissa, jossa esimerkiksi Inarinjärven muoto ei vastannut todellisuutta.
Helsingfors Morgonblad arvioi seuraavana päivänä kartan ystävällisemmin. Kirjoittaja toteaa, että kartalle oli todella tarvetta, sillä kattavin käytössä ollut kartasto oli 1700-luvun lopulta jo loppuunmyyty Hermelinin tuotos, josta luonnollisesti puuttui Viipurin lääni. Vanhasta Suomesta oli toki von Knorring julkaissut erilliskartan vuonna 1832. Arvioija arvosti Eklundin piirtämässä ja Waseniuksen kustantamassa kartassa erityisesti sen antamaa kokonaiskuvaa, mutta kertoi, että monien mielestä Lapin olisi voinut esittää erikseen ja pienempänä. (Vasta myöhemmin (HM 6.5.1841) kävi ilmi, että Pietarissa vuonna 1829 julkaistussa Venäjän kartastossa oli mukana kartta, jossa Suomen suuriruhtinaskunta myös esitettiin kokonaisena.)
Morgonbladetin kirjoittaja oli myös tyytyväinen painojälkeen, jossa tuumaneliölle oli saatu lukukelpoisina jopa 40-50 erillistä nimeä. Suurin virhe oli hänestä Ahvenanmaan postitien puuttuminen. Itärajan siirtyminenkin oli Helsingissä huomattu, mutta sitä pidettiin vain väritysvirheenä, joka voitaisiin korjata ennen myyntiä. Porvoolainen teksti taas antoi ymmärtää, että myös painettu rajalinja oli väärässä paikassa.
Morgonbladetin toimituksessa tietenkin luettiin pian porvoolainen näkemys, joka heidän silmissään loukkasi sekä karttaa että heidän positiivisempaa arviotaan. Vastinetta kirjoitettiin huolella ja se julkaistiin vasta 1.4.1841. Tekstiä riitti vielä 5.4.1841 julkaistuun numeroonkin. Näitä tekstejä kommentoinut kirjoitus Borgå Tidningissä 17.4.1841 ei myöskään ollut lyhyt. Esitetyt tunteet tuskin liittyivät pelkästään vesireittien kartallistamiseen.
Porvoolaisten kirjoitustyyliä kritisoitiin Åbo Underrättelserissä 22.5.1841 julkaistussa kirjoituksessa, joka oli lähetetty toimitukseen lähetetty. Opettavaiseen sävyyn kirjoittaja toteaa suomalaisten suorapuheisuuden ja rehellisyyden toisinaan johtavan asiattomaan kielenkäyttöön.
Wasenius oli (vihdoin?) pyytänyt julkisesti korjauksia ennen kuin lähetti karttatilauksen Berliiniin (FAT 164.1841). Uutta painosta odotettiin saapuvaksi elokuussa, mutta se oli Helsingissä vasta joulukuun alussa (Helsingfors Tidningar 21.8.1841, 11.12.1841). Borgå Tidning raportoi vasta 26.10.1842, että kartasta oli korjattu pahimmat virheet ja että se nyt vihdoin oli paikallisessa kirjakaupassa myynnissä.
P. S. Venäläisen atlaksen kartta, jota Morgonbladetissa ei tunnettu, voisi olla seinätaiteena myyty Historic Map : Russia, V.3:11-15:XIII. Russland. Gouv: 2. Finland, 1829 Atlas. Siinä pohjoisraja on melko outo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti