Sen lisäksi, että viime viikolla testasin avattua Translocalis-kantaa, seurasin avajaistilaisuutta striiminä. Siitä jäi (ainakin joksinkin aikaa) tallenne YouTubeen, joten saatoin palata emeritusprofessori Pertti Haapalan loppusanoihin, joiden kontekstina oli nationalismin synty.
Ja se tapahtui monella tavalla, se tapahtui vaikka lukkarin koulussa, mutta siihen tuli sitten myös 1850-luvulta lähtien viimeistään selvästi mukaan uusi elementti eli julkinen puhe uudella tavalla, aikansa tiedonvälitys ja vieläpä aikansa tiedonvälitys ikäänkuin alhaalta päin, eikä vaan pelkästään sieltä saarnastuolista ja lakikokoelmasta ylhäältä alaspäin.
Historiantutkimuksen näkökulmasta 1800-luvun lukijakirjeet ovat "history from below" -aineistoa. Kirjoittajat kuitenkin osoittivat sanansa sanomalehtien lukijoille eli vertaisilleen. Tästä syystä minusta kyse on "samasta" asiasta kuin 1750-luvulla alkanut lukijakirjeiden julkaisu ruotsalaisissa sanomalehdissä. (Eli väitöskirjatutkimukseni aihe.)
Eli alettiin - voimme nyt tämän aineiston avulla hahmottaa, mitä siellä alhaalla ajateltiin, miten omaan päähän tulleet sanat saatiin sanotuksi, miten saatiin ne luetuksi ja miten ne asiat ja ajatukset lähtivät leviämään.
Missään tapauksessa paikalliskirjeitä ei pidä ajatella "omaan päähän tulleiden" ajatusten sanallistamiseksi. Paikalliskirjeet pitää ymmärtää sekä kyseisen sanomalehden että laajempana genrenä, joka tarjosi mahdollisuuksia, mutta asetti myös rajoituksia.
Kirjeiden - siis tarkoitan ihmisten henkilökohtaisten kirjeiden - tilalle tulivat lehdet ja sitten mielenkiintoisella tavalla lehtien ja arjen väliin tulivat nämä lehtikirjeet tai lehdistölle kirjoitetut kirjeet. Ja tämän tyyppinen arvokas aineisto on nyt käsillä ja sillä on - kuten nykyään sanotaan - merkittävä tutkimuksellinen lisäarvo tai arvonlisä. Tämän tyyppisen aineiston avulla päästään kiinni siihen miten yhteiskunta tulee mukaan ihmisten ajatteluun. Miten he itse ovat siinä mukana eli miten he osallistuvat tähän yhteiskunnalliseen keskusteluun tai yhteiskunnasta ajattelemiseen. Ja tämä ilmiöhän johti sittemmin kansalaismielen ja kansalaisyhteiskunnan syntyyn, joka on sitten jo isompi asia, mutta joka nimenomaan vaatii tämän arkitason prosessin myös tuekseen.
Aivan. Tästä(kin) syystä väitöskirjani tutkimusaihe on omasta mielestäni mielekäs.
Tämä antaa juuri meille mahdollisuuksia tutkia miten tämä koko prosessi tapahtui. Miten tavalliset ihmiset olivat itse mukana vähitellen oman maailmankuvansa rakentamisessa eivätkä vain jonkinlaisten elementtien vastaanottajia.
Mutta olen sitä mieltä, että kukaan ei saa maailmankuvaansa annettuna. Medioitumisen merkitys on siinä, että se antaa maailmankuvan rakentamiseen lisäelementtejä eli valinnanvaraa. Osallistavat mediat kuten 1700-luvun lukijakirjeet, 1800-luvun paikalliskirjeet ja tämän päivän sosiaalinen media tarjoavat näitä elementtejä kevyemmin suodatettuna kuin n. s. valtamedia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti