Pääkalloista tällä kertaa

Uppsalan yliopistossa toimiva Centrum för mångvetenskaplig forskning om rasism huomioi tänään sikäläisen rotubiologisen instituutin perustamisen 100-vuotispäivän, joten on sopivaa täällä tehdä jälleen kerran päivitys aiheen tiimoilta. 

0) Aiemmat osat

• Suomalaisia pääkalloja 22.2.2011
• Päänsä menetystä pelännyt Iisakki Antinpoika Niemi 28.8.2011
• Pääkallojen paluu 20.3.2014
• Pääkallojen paluu - uudestaan 26.3.2016
• Taitteista avautuva historia 23.2.2017
• Pääkallojen ei pitäisi olla ruotsalaisilla? 9.12.2018
• Täydennysosia 2.11.2019
• Suomalaisten mittauksista, pääkalloista, valokuvista ja kolonialismista 7.8.2021
• Pääkallojen kohtalot (jälleen) esillä 21.10.2021

1) Omasta mielestäni merkittävin uutinen saatiin tammikuun lopulla, kun Museovirasto kertoi ostaneensa Gustaf Retziuksen dokumenttikuvat kesältä 1873. Yksityiseltä keräilijältä, mikä kuullostaa hieman oudolta ja toivottavasti joskus tästäkin voidaan julkisesti kertoa lisää.

Viime elokuun kirjoituksessani käsittelin valokuvista tehtyjen piirrosten eettistä käyttöä ja olin tyytyväinen Museoviraston tiedotteen kohdasta

Retziuksen Karjalassa ja Hämeessä ottamat kuvat ovat merkittävä kokonaisuus varhaisia suomalaisista otettuja henkilökuvia, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on hyvä muistaa kuvia tulkittaessa ja käytettäessä. Retziuksen tutkimuslähtökohdat olivat nykypäivästä katsottuna rasistisia.

Mielenkiinnolla seuraan miten käy, kun kuvat tulevat Finnaan ja mietin tuolloin tietenkin myös omat ratkaisuni.

2) En huomannut valokuvien uutisoinnissa mainintaa Muinaistutkijassa 4/2021 ilmestyneestä Juha Ruohosen artikkelista "Pääkallonpaikoilla. Retziuksen retkikunnan kaivauskohteet vuonna 1873". Lainaus loppupuolelta muistuttamaan siitä, mistä on kyse:

Gustaf Retziuksen, Christian Lovénin ja Erik Nordensonin vuonna 1873 tekemän matkan aikana Suomesta kerättiin huomattava määrä sekä etnografista että antropologista tutkimusmateriaalia. Luuaineistoa, lähinnä pääkalloja, Retzius hankki tai muutoin sai haltuunsa yhteensä viideltä eri hautakohteelta. Paikat on tässä artikkelissa pyritty nyt ensimmäistä kertaa paikantamaan mahdollisimman tarkasti. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki Retziuksen retkikunnan kohteet ovat käyttöaikanaan olleet paikallisen väestön käyttämiä hautapaikkoja. Suomesta kerätty luumateriaali sijoittuu ajallisesti pääosin 1600-luvulle, osin jopa 1700-luvun alkupuolelle. Osa luista voi olla tätäkin nuorempia, sillä esimerkiksi Pälkäneellä kirkkoon ja kirkkomaahan haudattiin vielä aivan 1800-luvun alussa. Tuoreisiin hautoihin ei missään kohteessa kuitenkaan koskettu. Jotkin kohteista ovat saattaneet olla käytössä jo 1500-luvulla ja tätä aikaisempinakin ajankohtina, mutta luumateriaalin suhteellisen hyvä kunto ei kaiken kaikkiaan viittaa kovinkaan monen vuosisadan takaiseen ajankohtaan.

3) Ilta-Sanomat kertoi 31.10.2021 STT:n tiedoilla, että 

Opetus- ja kulttuuriministeriössä on parhaillaan työn alla harvinaislaatuinen virallinen luovutuspyyntö, jossa ruotsalaista Karoliinista instituuttia pyydetään palauttamaan Suomeen noin 80 pääkalloa. Ne on kerätty Pälkäneeltä ja muutamalta muulta paikkakunnalta vuonna 1873.

Retziuksen valokuvista kertoessa Hesarissa mainittiin ohimennen, että "Kokoelman suomalaiskallot palautetaan ilmeisesti kotimaahansa tämän kevään aikana." FB-sivulla Vems kroppar? Återlämna de finska kvarlevorna på Karolinska Institutet tätä kohtaa artikkelista kommentoitiin skeptisesti: "Vi hoppas naturligtvis, men vi tillåter oss inte alltför stora förhoppningar baserat på vår fleråriga kontakt med KI i denna fråga."

4) Mutta "Pata kattilaa soimaa, musta kylki molemmilla". Syyskuussa karjalaisaktivisti Jäsin Ranuška twiittasi: 

Lönnrot toki laati Kalevalan, mutta hän ei kerännyt runoja yksin. Unohdettu kerääjä, D.E.D Europaeus, keräsi runoja 53 000 säettä, paljon enemmän kuin Lönnrot, ja suurin osa Kalevalan runoista onkin Europaeuksen keräämiä.

Europaeus kunnostautui myös karjalaisten kallonmittaajana. Hänen museossaan on muuten edelleen karjalaisten pääkalloja näytillä!

Ja sit sitä karjalaista maailmankuvaa kehiin: jos luut makaa eri paikoissa, ihminen ei saa rauhaa tuonpuoleisessa. Karjalaisen näkökulmasta meidän kallojen roikotus jossain museossa sylettää ja surettaa.

Europaeus selvitteli luultavasti ajan hengen mukaan ihmisten henkisiä ominaisuuksia kallojen pituuden perusteella ja oli omien sanojensa mukaan hakenut karjalaisten kalloja vaikka kuinka paljon.

Osa Europaeuksen "keräämistä" karjalaisista kalloista on ilmeisesti Kansallismuseolla.

En ole väitteiden paikkaansa pitävyyttä tarkistanut, mutta ehkä tämä kirjoitussarja saa vielä yhden tai useamman osan.

5) Asiaa tuleviin teksteihin voi tulla yliopistollisesta tutkimuksestakin. En valitettavasti päässyt linjoille Oulun yliopiston Arkeologian ja antropologian seminaariin, jossa Annika Kuha esitteli graduaan An osteometric approach to ancestry estimation of historical Finnish and Saami crania: using FORDISC 3.1. and ancestrees. Eli suomeksi, seminaarimainosta lainaten, "Tutkielmassani selvitin kuinka kaksi antropologiseen analysointiin kehitettyä luokitteluohjelmaa, FORDISC 3.1. ja AncesTrees luokittelevat suomalaisia ja saamelaisia kalloja. Näiden ohjelmien analyysit luokittelevat kallot tietokannassa lähimpään ryhmään vertailupopulaatioiden mittojen perusteella."

Kuva: "Humorous Poems ... With a preface by A. Ainger, and ... illustrations by C. E. Brock. L.P", Flickr Commons