Edellisessä osassa 1880-luvun päättyessä talonpoikaisissa naisissa arvostettiin vielä pulskaa muotoa, mutta puhe terveydestä alkoi lisääntyä. Lehti Terveys julkaisi numeroissaan 4/1890 ja 5/1890 artikkelin Mistä tulee liikanainen lihavuus ja mitä siihen?, joka alkoi
Nykyajan tieteellisen ja sivistyneen maailman huomiota herättäneisiin lääketieteellisiin kysymyksiin kuuluu myös kysymys liiallisesta lihavuudesta. Varsinkin varakkaissa ja korkeimmissa kansanluokissa yhä suureneva itravatsaisten joukko on ruvennut muutamia huolestuttamaan. Useimmat heistä ovat lihavuuteensa tyytyväiset arvellen sen osoittavan hyvää terveyttä etenkin hyvää ruoanmaittia.
Harvat ja valitut olivat siis vielä ne, jotka ymmärsivät uudenaikaista, tieteellistä ja sivistynyttä ajattelua, jopa varakkaissa ja korkeimmissa kansanluokissa.
Liikanaisen lihavuuden estämiseen tai ruumiista poistamiseen artikkeli antoi yksinkertaisen vastauksen:
Liiallista lihavuutta saattaa vastustaa asianmukaisella ruokajärjestyksellä. Tässä ei kumminkaan tarkoiteta ainoastaan satunnaista laihtumista, vaan luonnollista ravintotilaa koko seuraavana ikänä. [...] ei suinkaan ole kysymys usein huvimatkan kanssa yhtä merkitsevänä pidetystä "parannuksilla olosta", josta tavasta palataan entisiin tapoihin ja siis entiseen tilaan; tässä tarkoitetaan perinpohjaista muutosta elämäntavoissa, fysiologillisiin tosiasioihin perustuvaa muutosta. Kaikki "nälkäparannukset" ovat siis peräti hyljättävät...
Nälkäparannuksista oli artikkelin mukaan Bantingin ohje saavuttanut suurimman suosion . Lisäksi artikkelissa kuvataan edellisessä osassa esiintyneen Ebsteinin ohje.
Nälkäparannuksesta puhuttiin seuraava vuosikymmen. Esimerkiksi Topeliuksen näytelmän Lintu Sininen suomennoksessa prinsessa Forella toteaa: "Kolme päivää on mamma pitänyt minua nälkäparannuksella, että tulisin oikein hienoksi, kuin prinssi tulee. Eihän siitä liho, jos makkaran syökin. (Mutustaen.) Mokoma prinssiraukka! Mut minäpä tiedän, mikä on parempi, ja se on makkara."
Mielenkiintoisesti sana nälkäparannus on pian otettu myös kuvainnolliseen käyttöön eli sitä sovelletaan talouteen aivan samaan tapaan kuin nykyään laihdutuskuuria. Varhaisin löytämäni laihdutuskuuri on vuodelta 1906. Lopetan katsaukseni kesän 1911 uutuuteen
Professori Robin on äskettäin Ranskan lääketieteellisessä akademiassa pitänyt mielenkiintoisen esitelmän lihavuuden vastustamiskeinoista. Hänen menettelytapansa on herättänyt suurta huomista sekä ammatti-ihmisissä että maallikoissa. Ranskalainen professori sanoo voivansa saada aikaan 300 gramman päivittäisen laihtumisen ja kuitenkin hän antaa potilaittensa syödä niin paljon kuin heitä haluttaa. Hän karkottaa nimittäin paholaisen Belzebubilla. Hän vähentää ruokahalua runsaslukuisten ateriain kautta. Vähentynyt ruokahalu taas aiheuttaa rasvamuodostuksen vähenemisen. Hänen potilaittensa tulee syödä siis viisi kertaa päivässä, mutta juoda saavat he ainoastaan pienen lasillisen jotakin lämmintä juomaa. Joka aterian perästä tulee kävellä puolen tuntia. Sitäpaitsi hän suosittelee salatteja, jauhoruoista pidättymistä, lyhyttä yölepoa ja varhaista nousemista. (Satakunnan sanomat 9.7.1911)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti