torstai 9. joulukuuta 2021

Vaarin valokuva-albumin äärellä

Eilen minulla oli ilo istua vaarini Erkki Ilmavallan teinivuosien valokuva-albumin äärellä tätini ja enoni kanssa. Jostain syystä tämä albumi ei ole selailussa kulunut. Tätini ja enoni eivät muistaneet sen sisältöä nähneensä. Minulle sitä näytettiin kerran ennen vaarini kuolemaa, mutta kun 2007 tein kirjaa Ilmavallaksi ja Ilmavaltana. Erkki Ilmavallan esipolvet ja nuoruusvuodet albumia ei joko löytynyt tai en saanut aikaiseksi sen perään kysyä.

Iloksemme vaari oli ilmeisesti tuoreeltaan kirjoittanut kuviin selitteet. Tosin lyijykynällä tummalle pinnalle, joten lukukokemus ei ollut helpoin mahdollinen. Varsinkin kun unohdin ottaa lukulasit mukaan. Onneksi oli sentään kännykkä, jolla räpsin käsivaralta muutaman kuvan, jotka eivät tietenkään laadullaan päätä huimaa.

Alun koulukaverikuvat muistin, varsinkin oheisen kulissin edessä otetun. (Vaarini oikealla.) Heinolassa oli ikuistettu pienemmässä koossa hiihtokilpailuja, koulun seinän pystyssä pitoa ja poseerausta rautatiesillalla.

Tädilleni oli yllätys, että vaarin konfirmaatio oli Heinolassa eikä Asikkalassa, jossa hän oli kirjoilla. Tilaisuus oli ilmiselvästi ollut vaarille tärkeä, sillä hän oli paikan lisäksi kirjannut kellonajan sekä kirkossa (12:30) että kirkon ulkopuolella (13:00). Ison joukkokuvan lisäksi oli pienempi ja siitä oli kirjattu kaikki nimet, mutta emme tunnistaneet yhtään, joten  en tiedä mihin poiminta perustui.

Täysin yllätyksellinen oli sitten sivua käännettyä esiin tullut moderni kirkkorakennus Varsinais-Suomesta. Mutta se toi enolleni heti mieleen muiston partiolaisten Naantalin retkestä, josta minä ja tätini emme tienneet mitään. Naantaliin liittyviä kuvia tuli sitten vastaan enemmän ja kuvailuteksteistä selvisi, että kyse ei ollut partiosta vaan suojeluskunnan poikatoiminnasta. 

Kaksi kuukautta konfirmaation jälkeen, heinäkuussa 1939, vaarini poseerasi kuvissa, jotka hän sanoitti "Minä mörssärin piippua suojelemassa saaristossa" & "Minä muutamien toisten kaverien kanssa uljaaseen tussariin tutustumassa". Selkäpiitä kylmäsi, kun tiesi mitä muutaman kuukauden kuluttua tapahtui.

Kuvia leiriltä oli paljon ja kuvateksteistä kävi selväksi, että poikia oli eri puolelta Suomea ja tyttöjäkin oli paikalla. Turun Sanomien jutusta selvisi kotiin päästyä, että paikka oli Turunmaan suojeluskunnan leirikeskus Nauvon Pensarissa. Haastateltu Eila Becks oli 16-vuotiaana pikkulottana kesällä 1939 osallistunut leirille, jossa "Opeteltiin antamaan ensiapua, harjoiteltiin lastoittamista, kolmioliinan käyttöä ja siteiden sitomista."

Sotilaspoikatoimintaan en ole koskaan perehtynyt, sillä en ollut tiennyt vaarini osallistuneen siihen. Yhdessä tätini ja enoni kanssa ihmettelimme, miksi tästä ei ollut puhetta, vaikka vaari ei montaa saavutustaan jättänyt vakan alle. Tarkentaakseni kuvien kontekstia väärinkäytin yliopistotunnareitani ja tein haun heinäkuun 1939 lehtiin. Uusi Aura 17.7.1939 kertoi, että 15.7. oli Naantalin suojeluskuntaleirissä päättynyt suojeluskuntain yliesikunnan järjestämä poikatoiminnan ohjaajakurssi. Minkähän ikäisiä tällaisella kurssilla oli? Yhdessä kuvassa on päiväys 16.7. eli ehkä tämä oli kuvien aiheena. Jos on vinkkejä tiedonlähteistä Heinolan/Asikkalan sotilaspojille tai Naantalin/Pensarin leirille heinäkuussa 1939, niin jättäkää toki tietoa kommenttikenttään. 

Kun lehdet olivat auki tuli tietenkin tehtyä nimihaku. Selvisi, että vaarini sai ennen konfirmaatiotaan todistuksen ja palkinnon Suomen opiskelevan nuorison raittiusliiton alemmasta raittiustutkinnosta (Heinolainen 31.5.1938). En tiennyt, että vaarini oli ollut toverikunnan puheenjohtaja, mutta se ei ole kovin yllättävää (Heinolainen 30.1.1941). Radio-ohjelmissa oli todellinen yllätys. Ensinnäkin se, että Yleisradiossa oli paikallista ohjelmaa. Toiseksi uutta oli, että vaarini oli 22.2.1953 Mikkelin seudulla kuuluneessa ohjelmassa selostanut "maidon kulkua ja käsittelyä kiulusta kannuun" (Länsi-Savo 21.2.1953). Tässähän alan vihdoin ja viimein ymmärtämään, miksi ihmiset toivoisivat tuoreita lehtiä vapaaseen hakuun. Olihan se makeaa nähdä mutsin syntymäilmoitus Uuden Suomen etusivulla.

Vasemmalla vaarini 16-vuotiaana konfirmaatiopäivänään. Sotapolkunsa olen tallentanut toisaalle.

Ei kommentteja: