Kuukaudessa kuultua (1/2)

En edelleenkään osaa tehdä verkkoesityksistä blogilleni perinteisiä tapahtumarapsoja, mutta pöydältäni löytyi joidenkin tilaisuuksien muistiinpanoja, joista vielä saan tolkkua.

17.11. ruotsalaisessa Agrarhistoria-seminaarissa esiteltiin hanketta Fideikommiss i Sverige under 400 år. Tähän sääntöperintöön tutustuin hyvin kevyesti vuosia sitten. Tuolloin jäi käsitys, että kyse oli vain aatelin jutusta, mutta esityksestä kuulin, että porvaristokin oli fideikomissioita perustanut. Ilmeisesti joissakin tapauksissa ehdot olivat huomattavasti haastavampia kuin "vanhin poika", joten Pohjolaankin voisi sijoittaa historiallisesta romantiikkaviihteestä tutun juonikuvion, jossa sankarin tai sankarittaren pitää solmia tietynlainen avioliitto taloudellisen edun turvatakseen.

Aatelin piirissä fideikomission yleisyydestä kertoo se, että noin 10% Ruotsin kartanoista olivat jossain vaiheessa järjestelyn piirissä. Hankkeen ulkopuolella fideikomissiota onnekkaasti tutkii Suomen osalta Bo Lönnqvist, joten tässä tutkimuksessa ei jämähdetä nykyrajoihin.

26.11. hanke Tie meren yli piti päätösseminaarinsa. Liikkuvuutta kerrottiin tutkitun mm. Kotivuoren ylioppilasmatrikkelia hyödyntäen, mutta tästä itseäni kiinnostavasta puolesta en kuullut esitystä. Ilmeisesti tätä olisi käsitellyt ohjelman päättänyt Mari Välimäen esitys Liikkuvat nuoret - Yliopisto-opiskelijoiden liikkuminen Turun ja Uppsalan yliopistojen välillä 1600-luvulla. Tuloslistalla väikkärini aiheeseen osui viimeinen rivi "Intellektuella debatter sträcker sig över havet; växelverkan med den skrivna offentligheten", mutta tätä en valitettavasti tunnistanut tähän astisten julkaisujen listasta enkä myöskään ohjelmasta. 

Kuuntelin vain aamupäivän osuuden (*), jossa aluksi Topi Artukka selitti kaupunkitilan käyttöä akateemisissa seremonioissa. Vaikka tykinlaukauksiin olen monien juhlien kohdalla 1700-luvun sanomalehtiteksteissä tottunut, promootion yhteydessä ne yllättivät. 

Gudrun Anderssonin tarkastelu professorien suhteesta kaupunkitilaan oli tähän mennessä rajoittunut Uppsalaan ja perukirjojen kertomaan. Näissä oli mielenkiintoista havainto suhteellisen suurista käteismääristä. Onkohan käteisrahan jakauman näkökulmasta katseltu esim. Helsingin painettuja perukirjatietoja ja havaittu jotain korrelaatiota?

Laura Hellstenin esitys herätti ajattelemaan elohopeaa tuontitavarana. Sitä käytettiin lääkkeenä sekä kultaseppien ja hatuntekijöiden työssä. Jäi mietityttämään jääkö näistä maahan pitoisuuksia, joita arkeologissa tutkimuksissa voitaisiin havaita. Ehkä ei, elohopeahan on nimensä mukaisesti liikkuvaa.

(* Iltapäivä seminaarista jäi kuulematta, sillä seurasin Opinahjosta Lauri Julkusen väitöskirjan Kynällä ja Sanalla: Yrjö Karilas poikien kasvattajana 1910–1960-luvuilla puolutustilaisuutta.)

30.11. Uppsalan yliopiston sosiaalihistorian seminaarissa Henrik Forsberg kertoi 1860-luvun nälkävuosien tutkimusprojektistaan, joka kohdistuu Pohjanmaahan ja Länsi-Pohjaan. Valintaa Forsberg motivoi tutkimuksen aukolla: Suomessa ruotsinkieliset alueet on tutkimuksessa ohitettu ja Ruotsissa varsinaista tutkimusta on tehty vain Norrlannista. Forsberg oli kiinnittänyt huomionsa huomattaviin eroihin maantieteellisesti lähekkäin olevien pitäjien välillä ja jos ymmärsin oikein, niin näiden selittäminen oli tutkimuskysymyksenään. Pääasiallisena lähteenään on viranomaisten asiakirjat.

1.12. Agrarhistoria-seminaarissa puhunut Ann-Catrin Östman esitteli kahta samana päivänä alkanutta tutkimushanketta, jotka käsittelevät karkoituksia. Svenska kulturfondet on rahoittanut projektin Packa sin kos'– förvisade och utvisningsdomar under under fyra sekler ja Suomen akatemia projektin Vågor av förvisning – reglering och praktiker i norra Europa ca 1450–1900. Mukana on eri aikojen osaajia ja karkotuksia lähestytään tapaustutkimuksin.