Pari vuotta sitten julkaisemassani kirjassa Stenfeltin moninaiset vaiheet uskalsin arvailla siikajokelaisen Abraham Stenfeltin (s. 1835) tienneen Raahen koulun olemassaolosta, mutta en todellakaan uskaltanut häntä sinne sijoittaa vaan pidin todennäköisempänä epävirallista oppimista. Valitettavasti vasta tänä kesänä otin käsiini Eino E. Suolahden toimittaman kirjan Muistikuvia III (1956). Sen ensimmäisessä Auli Nuolivaaran kirjoituksessa on otsikkonsa mukaisesti Piirteitä Jaako Länkelästä hänen omien ja omaistensa muistelmien valossa. Länkelä oli syntynyt toukokuussa 1833 Revonlahdella. Vaikka perheen talous oli niin heikoilla, että talo oli jo myyty, poika pääsi syksyllä 1844 Raahen ala-alkeiskouluun. Länkelän omana 80-vuotiaana sanelemana muistelmana:
Syyslukukausi kului, eikä oppilas saanut taululleen noita pelättäviä nollia, joista jokaisesta aina seurasi patukan paukaus sormiin tahi kämmeniin. - - - Kevätlukukaudella tuli uusi temppu eteen. Käteen joutui ruotsinkielinen katekismus, ja sen ensi käsky oli opittava. Kukas opetti? Kumppani. Oli vanhempi oppilas, Kiviniitty, Stenfelt, joka kirjoituksen taitavana pani paperille ruotsin- ja vastaavan suomenkielisen sanan. Siten opittiin käsky, joka painettiin muistiin. Kumppani taulu ja kynä kädessä luetti, eikä nollaa taululle piirtänyt.
Abraham Stenfelt oli Länkelää kaksi vuotta nuorempi, mutta ehkä "vanhempi" viittaa siihen, että hän oli aloittanut koulunkännin aikaisemmin. Koulunkäynti tietenkin selittäisi Stenfeltin myöhemmän erinomaisen ruotsinkielen taidon kirjoitustaidosta puhumattakaan. Jos edelleen työstäisin käsikirjoitusta lainaisin siihen vielä Länkelältä ainakin tämän pätkän:
Kirjaa ei ollut eikä karttaakaan (oppilailla). Koulun seinällä riippui kartta. Istuimme pulpeteilla, jalat raheilla, ja yksi oppilas näytti paikkoja sanoen nimet. Ei liene poika poloisten hiljaisuus ollut mallikelpoinen, sillä toisesta huoneesta tuli äkkiä koulun rehtori Finelius ja tapansa mukaan käytti omaa asettaan, kämmentään. Sitä myöten kun hän eteni, pyörähti poika pulpetin ja rahin välitse lattialle, kunnes koko rivi oli sinne huvennut.
Pännii, mutta muistelmaa ei (käsittääkseni) olisi taaskaan millään järjellisellä tavalla olisi ollut löydettävissä. Missään kun ei ole tietokantaa, jolla hakea "1800-luvun alkupuolella Siikajoen läheisyydessä syntyneiden muistelmat ja elämänkerrat".
(Jos joku sattuu kaipaamaan kuvausta Oulun ylä-alkeiskoulun käynnistä 1848-1852, niin sellainen ja Kuopion lukion käynti seuraavina vuosina sisältyy Länkelän kokemana Nuolivaaran artikkeliin. Alaviitteenä sivulla 20 siinä on myös eloisa kuvaus Miina Simolinin matkasta Helsingistä Jyväskylän seminaariin elokuussa 1863.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti