16. kuukausi jatko-opiskelijana

Huhtikuun hommien aikataulutus perustui siihen, että ehdotukseni hyväksyttiin Baltic Connectionsin työpajaan ja sain tästä hyvästä seurata muut osat konffasta ilmaiseksi. Tästä saisin opintopisteen, jos jaksaisin kirjoittaa Ohjaajalle rapsan koetusta. Lisäksi työpajassa saadut kommentit artikkeliaihiooni olisi hyvä käyttää heti hyödyksi ja mahdollisesti/toivottavasti saada teksti kuntoon, jota voisi julkaisuun tarjota.

Loppukuuksi oli siis ohjelmaa, joka ei liittynyt suoraan väikkäriin, joten oli hyvin toivottavaa saada ohjaajille lähetettävä teksti lähetyskelpoiseksi ennen työpajaa. Tähän ajankohtaan olin myös hirttänyt itseni lähettämällä maaliskuun lopussa ohjaajille ennakkovaroituksen. Todennäköisesti ei tehnyt heidän aikataulusuunnittelulleen mitään, mutta tuki omaani. Runsaan vuoden tarkemman tarkkailun perusteella elleivät tavoitteet ole tarpeeksi tiukat, sorrun toistuvasti haahuiluun ja löysäilyyn. Nytkin kävi niin, että kun olin saanut kriittisimmät osat kokoon muutamia päiviä ennen dedistä, aloin hahmotella tätä blogitekstiä sen sijaan, että olisin jatkanut loppuun.

Eli alkukuu meni sitten jossain määrin hikisessä kirjoitusputkessa. Kaikki työstettävät osat olivat tietenkin enemmän kuralla kuin ajattelin, kirjoittaessa kävi selväksi, että aineistosta piti lukea läpi uusia osia tai entisiä tarkemmin, mihin menee törkeästi aikaa, ja... sitä rataa. Varsin tuttua rataa, sillä ei tämä omakustanneproggiksistani olennaisesti eroa. Onpahan vaan hiukan isompi paketti ja mukana ripaus painetta siitä, että aikanaan tuotoksella on ainakin kaksi tai kriittistä lukijaa eli esitarkastajat ja vastaväittäjä.

Mutta tässä vaiheessa tekstin luettaminen ohjaajilla ei paineista. Kaikki tietävät työn keskeneräiseksi ja sitä se mitä suurimmassa määrin on. Huomattavan mielenkiintoista on nähdä miten minun käy loppuvaiheessa projektia. Eräs tuttavani työsti tässä kuussa väitöskirjaansa lähetettäväksi ohjaajien kautta potentiaalisesti esitarkastukseen ja intonsa loppuhinkkaukseen oli huomattava. Minusta ei ole vastaavaa löytynyt koskaan ja yläasteikäisenä pidin osana käsitöideni brändiä päättelemättömiä lankoja. Taipumus käy ilmi myös tämän tekstin alkupuolelta, jossa totesin, että relasin heti kun olennaisin oli koossa. Enkä odottanut ilmoittamaani palautuspäivään, vaan totesin turhaksi puristaa puuttuvista paloista ala-arvoista tekstiä ja lähetin aukkoisen version pari päivää etuajassa. (Toisin sanoen, jos tavoitteet ovat liian tiukat, luovutan. Säädä tätä sitten.)

Baltic Connectionsin työpaja osoittautui erinomaiseksi. Sain artikkeli-ideaani kommentit kahdelta alan asiantuntijalta ja kolmas lähetti myöhemmin kirjallisesti pitkän pätkän. Muidenkin esityksistä ja niiden saamasta palautteesta oli opittavaa. Kuten seuraavana aamuna YouTubessa videossa When Someone Tears Your Research Paper To Shreds In A Loving & Caring Way todettiin, kriittiset kommentit ovat välittämisen osoitus ja hyödyllisempiä kuin "hyvin menee" -hyminä. 

Konffapäivistä tuli rapsa kirjoitetuksi ja tein blogiin ohjelmasta muutaman noston. Loppukuun käytin artikkelityöstön ohella avoimen yliopiston kurssin suorituksiin, joista syntyi blogitekstejäkin (Logiikkapeli 1770-luvun Tukholmasta, 1700-luvun lasiesineiden käsittäminen). Varsin mukavasti mennyt kuukausi sai eilen upean huipennuksen, kun Twitterissä kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä kertoi pitäneensä kakkosluokkalaisille oppitunnin Töölön historiasta. Totesin, että olisin mielelläni ollut kuulemassa ja Heikkilä vastasi "Tutkimuksesi @K_KM_K olivat korvaamattomaksi avuksi - kiitos!" Uuuu!!! Aina kiva kuulla olleensa hyödyksi tai avuksi. Ainakin Töölöä koskevat blogitekstiluonnokset kannattaa siis työstää joskus julkaisukuntoon. Mutta prioriteettina väikkäri, sillä kaksi varmaa lukijaa. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla, nääs.

Kuva: Tuulispää 30/1913