Malvinan lapsuudesta säilyi elämänsä loppuun asti kasteella käyttämänsä vaaleanpunaisesta silkistä valmistettu myssy, kahteen vihkoon vuonna 1840 liimatut karamellipaperit, posliininen 50 cm pitkä nukke ja nuken nenäliina. Sekä ehkä koleravuoteen 1852 liittyvä puinen suukappale, jolla hengitettiin kamferin läpi. [1]
Malvina sisaruksineen menetti hovineuvokseksi ja ritariksi edenneen isänsä vuonna 1859. Perheen pään perukirjaa [6] tehtiin vasta kesällä 1864, jolloin yksikään veljistä ei ollut Suomessa. Alexander (vänrikki) oli Puolassa, Felix (ex-ylioppilas) Ruotsissa ja Wilhelm (luutnantti) ulkomailla merireissulla. Kuolinpesä oli plussalla m.m. Pohjois-Esplanadilla Gaselli-korttelissa omistetun kiinteistön (nykyosoite Pohjois-Esplanadi 37) ansiosta. Malvinan osuus (ainakin paperilla) oli 1/8 kiinteistöstä, 1/8 irtaimesta (1970,30 mk) ja neljännes jostain virkatulosta. Kun kiinteistö myytiin vuonna 1869, oli ehkä oikeasti jotain jaettavaa [7].
Samana vuonna Malvina Weckman löytyy sanomalehdistä yrittäjänä. Hänellä on kauppa, jossa myydään koneöljyä. Todennäköisesti öljy liittyy ompelukoneisiin, joita hän pari vuotta myöhemmin myy tarvikkeineen [9].
Malvinan elämän ulkoinen tähtihetki liittyy keisariparin vierailuun Helsingissä heinäkuussa 1876. Zacharias Topelius merkitsi aikakirjaansa, että
Det hällregnade, när de kejserliga besökte expositionen. Intrycket lärer dock varit angenämt – många artiklar besågos och köptes – Malvina Weckman anbefalldes att komma till Pburg, för att inlära andra strumpfabrikation, för hvilken kejsarinnan intresserade sig.Malvina Weckmanilla oli siis ollut yleisessä suomalaisessa teollisuusnäyttelyssä esillä koneneulottuja sukkia. Heinäkuun lopulla saamansa diplomi on päätynyt Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin, jossa siitä on poimittu teksti "Malvina Weckman on näytetyistä tikatuista teoksista saanut näyttelön kolmannen palkinnon kunniadiplomin". Vasta elokuun 11. päivä Helsingfors Dagblad paljasti kaikelle kansalle, että keisarinna oli lahjoittanut Malvina Weckmanille rubiinein koristetun rintaneulan.
Muistokirjoituksensa [2] mukaan Malvina Weckman toimi Punaisen ristin hyväksi Turkin sodan aikana 1877-78. Jossain välissä hän ei asunut vain Pietarissa vaan itsensä keisarinnan järjestämässä asunnossa Talvipalatsissa ja vaikutti (jotenkin) ompelukoneiden tuontiin Venäjälle. Keisarinnalta saaduksi tiedettiin hopeinen kahvikalusto.
Vuoden 1880 osoitekalenterin mukaan Malvina Weckman asui Helsingissä äitinsä kanssa Mikonkatu 13:ssa ja neljä vuotta myöhemmin hänen mainitaan lankakauppiaana. Samoissa osoitekalentereissa hän esiintyy myös Punaisen ristin (venäläisen) naiskomitean varastonhoitajana ja varaston osoitteeksi ilmoitetaan Mikonkatu 13. Ainakin kerran hän on vielä matkustanut Venäjälle, sillä sai keväällä 1882 tukea tutustuakseen/osallistuakseen Moskovassa järjestettyyn näyttelyyn [8].
Malvina Weckman sai pitää (ja arvatenkin myös hoitaa) äitinsä toukokuuhun 1888. Perukirjassa on vain perustietojen sivu. Ei mitään jaettavaa? Kaikki kolme pikkuveljeä olivat edelleen elossa titteleinään nyt luutnantti, insinööri ja kapteeni.
 |
| Mikonkatu 13 on tässä Signe Branderin kuvassa markiisien kohdalla. HKM CC BY 4.0 |
Vuoden 1889 osoitekalenterin mukaan Malvina Weckmanin kaupan tuotevalikoimassa on sukanneulontakoneita, sukkalankaa, mattoja, pitsejä ja nauhoja. Mainosten perusteella liike pysyy samalla linjalla ainakin 1890-luvun loppuun, jolloin Malvina Weckman edelleen vastasi Punaisen ristin varastosta, joka oli muuttanut Turun kasarmille. Vuonna 1901 hän jätti yhdistykset, liikkeensä ja Helsingin ja muuttaa Lohjalle.[3] Brändinsä oli niin vahva, että liike toimi muotiateljeena nimellään vielä vuonna 1929.
Lohjallakaan Weckman ei malttanut pysyä erossa tekniikasta vaan välitti sähköhomöpatiahoitoa [4].
"Neiti Malvina Veckman, joka oli mukana [eläinsuojelu]yhdistystä perustettaessa, oli tarmokas, humanistista työtä harrastava henkilö. Ollen Punaisen ristin monivuotinen jäsen, eli hänessä lämmin myötätunto kaikkea kärsimystä kohtaan, myötätunto, joka ulottui eläimiinkin. Taudin murtamana vietti neiti Veckman viimeiset vuotensa Lohjalla, jossa hän koetti parhaansa mukaan herättää eläinystävällisyyttä ympäristössään."[5] Malvina Weckman kuoli 81-vuotiaana Lohjalla vuonna 1916.
Lähteitä:
[1] Museovirasto. Muinaiskaluluettelo 6955 "Föräring af fröken Malvina Weckman till Finska Fornminnesföreningen sommaren 1915. " & 6802 "Föräring till Finska Fornminnesföreningen af fröken Malvina Weckman i Lojo genom hr K. B. Boijer"
[2] Dagens Press 17.05.1916
[3] Finlands djurskydd : tidskrift för djurskyddsföreningarna i Finland no 11/1901; Registeringstidning för varumärken 13.11.1901 no 185
[4] Tietäjä 3/1909
[5] Eläinsuojelus : Suomen eläinsuojelusyhdistysten aikakauskirja no 8/1916
[6] HKA 4484
[7] HKA kiinteistökortisto
[8] Helsingfors 6.4.1882
[9] HD 12.10.1869; Hbl 19.5.1872
Lohjallakaan Weckman ei malttanut pysyä erossa tekniikasta vaan välitti sähköhomöpatiahoitoa [4].
"Neiti Malvina Veckman, joka oli mukana [eläinsuojelu]yhdistystä perustettaessa, oli tarmokas, humanistista työtä harrastava henkilö. Ollen Punaisen ristin monivuotinen jäsen, eli hänessä lämmin myötätunto kaikkea kärsimystä kohtaan, myötätunto, joka ulottui eläimiinkin. Taudin murtamana vietti neiti Veckman viimeiset vuotensa Lohjalla, jossa hän koetti parhaansa mukaan herättää eläinystävällisyyttä ympäristössään."[5] Malvina Weckman kuoli 81-vuotiaana Lohjalla vuonna 1916.
Lähteitä:
[1] Museovirasto. Muinaiskaluluettelo 6955 "Föräring af fröken Malvina Weckman till Finska Fornminnesföreningen sommaren 1915. " & 6802 "Föräring till Finska Fornminnesföreningen af fröken Malvina Weckman i Lojo genom hr K. B. Boijer"
[2] Dagens Press 17.05.1916
[3] Finlands djurskydd : tidskrift för djurskyddsföreningarna i Finland no 11/1901; Registeringstidning för varumärken 13.11.1901 no 185
[4] Tietäjä 3/1909
[5] Eläinsuojelus : Suomen eläinsuojelusyhdistysten aikakauskirja no 8/1916
[6] HKA 4484
[7] HKA kiinteistökortisto
[8] Helsingfors 6.4.1882
[9] HD 12.10.1869; Hbl 19.5.1872
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti