Lahtelan Riikku ja viimeinen emäntänsä

Sysmän Nuoramoisten Luikolassa syntyi 9.12.1855 talon tyttärelle Eva Kaisalle ja aviomiehelleen Antille tytär, joka sai nimet Anna Fredrika. Perhe muutti vuonna 1866 saman kylän Uuden Olkkolan Arolahden torppaan ja sieltä vuonna 1873 muonatorppariksi samaan kylään. Fredrika, joka pääsi ripille vuonna 1872, lienee jo tässä vaiheessa mennyt toisaalle töihin, sillä häntä ei merkitä vanhempiensa kanssa rippikirjaan. (LK 1853-63 s. 452, LK 1863-74 s. 459, 464, RK 1861-70 s. 384, 393, 1871-80 s. 491, 561, 1880-89 s. 561).

Elli Sallménin Kotilieteen 1/1925 kirjoittamien muistosanojen mukaan Fredrika, joka elämänsä lopussa tunnettiin Lahtelan Riikkuna, oli 17-vuotiaana eli vuoden 1872 paikkeilla päätynyt

kotitalousapulaiseksi perheeseemme Heinolaan ja seurasi sitten perheemme mukana, kun tämä vaihtoi asuinpaikkaa, viettäen suurimman osan elämäänsä Mäntyharjulla. Yhteensä 51 vuotta ja kolmen sukupolven aikana omisti hän työnsä ja harrastuksensa perheemme hyväksi. 

Riikku oli koko tämän pitkän ajan sama itsensä uhraava, ahkera ja huolekas palvelija, mutta samalla myös kaikkien perheenjäsentemme uskollinen ystävä. [...] 

Riikku oli voimakas persoonallisuus ja lisäksi erittäin lahjakas. Hänessä oli yhdistyneenä luja velvollisuudentäyttämisen halu sekä rautainen kyky vaatia samaa muilta. Hän ohjasi omalla tavallaan kaikkia talon toimia. Ei löytynyt asiaa, josta Riikulla ei olisi ollut tietoa, ei tavaroita, joita hän ei olisi tallettanut eikä harmia, johon hän ei olisi keinoa keksinyt. Hänen suurta velvollisuudentuntoaan osoittaa sekin, ettei hän koskaan laiminlyönyt valtiollista eikä kunnallista äänestystä. — Kun tähän vielä lisään, että Riikulla oli erinomainen ihmistuntemus ja karun pinnan alla lämmin sydän, luulen kuvanneeni ne ominaisuudet, jotka hänestä tekivät suuren. Perheemme hyvinvointi oli ojennusnuorana hänen toimissaan eikä hän säästänyt keinoja eikä lukenut työtuntejaan sitä edistäessään. 

Riikku oli aina lasten ystävä, mutta vasta vanhoilla päivillään, jolloin voimat alkoivat uupua aikuisten toimia järjestellessä, huomasi selvemmin, miten lapsilla hänessä oli omalaatuinen puoltaja ja kasvattaja. Hän kykeni aina luonteensa mukaisesti huomaamaan heissä valopuolia ja järjestämään lapsille työtä, jolloin he tunsivat itsensä hyvin tarpeellisiksi eivätkä tahtoneet hänen läheisyydestään poistua.

Riikun lähtiessä kotoa sille pienelle matkalle, jolla hän kuoli, paahtoi hän kahvia valmiiksi kotiin jääneille, haki esille määrätyn luvun saippuapalasia j. n. e. Se hyvä tarkoitus, joka oli pohjana tällaiselle menettelylle, säilyy aina kiitollisissa mielissä perheemme ja ystäväimme keskuudessa. Mäntyharjun kauniissa kalmistossa molempien jo manalle menneiden emäntiensä vierellä lepää vanha Riikku odottaen sitä palkintoa, joka on luvattu sille, joka on vähässä uskollinen.

Toinen näistä emännistä oli Elli Sallménin äiti Agnes Charlotta Wilhelmina Sallmén (o.s. Sundeberg), joka kuoli 64-vuotiaana Mäntyharjun Lahtelassa 14.9.1917 (Helsingin Sanomat 17.9.1917).

Elli Salmén oli syntynyt 27.5.1886. Hän tiesi jo tyttökoulussa haluavansa maanviljelijäksi ja kouluttautui Sippolan talous- ja puutarhakoulussa ja sitten Kurkijoen ylemmässä maanviljelyskoulussa. "Toimittuaan jonkun aikaa kiertävänä puutarhurina ja Otavan Maanviljelyskoulun opettajana hän antautui kokonaan maanviljelykseen ja talonpitoon". (Vaalimainos Suomen Naisessa 19/1927)

Elli Salmén oli Mäntyharjun maamiesseuran johtaja 1908-1910, 1913-14 sekä myöhemmin ainakin vuonna 1926. Hän "omisti tilansa ja häntä kuvaillaan "Mäntyharjun ainoaksi mieheksi" ja hänen kerrotaan muun muassa taistelleen valkoisten joukoissa 1918 ja hakeneen renkinsä Lahden vankileiriltä. Hän toimi kunnallispolitiikassa köyhäinhoitolautakunnassa ja oli mukana muun muassa perustamassa Mäntyharjulle maataloustuottajain yhdistystä." (Hanna M. Salminen: "Yhteinenhän on pelto ja liesi maasta elävillä miehillä ja naisilla". Naisen asema maatalousseuroissa ja niiden rinnalla 1920- ja 1930-luvuilla)

Vaalimainoksesta vielä hieman lisätietoa naisesta, joka taitaisi ansaita täydellisemmänkin elämäkerran. "Kunnanvaltuustossa on hän ollut useita vuosia ja kunnan köyhäinhoidon esimiehenä toimii hän tarmokkaasti ja asiantuntemuksella. Hänen alotteestaan ja pääasiassa hänen toimestaan perustettiin suurta siunausta tuottanut orpokoti Tyllilän taloon. Agronoomi Sailmén on myöskin ollut alkuunpanijana ja innokkaana toimihenkilönä kotiseutunsa maamiesseurassa, osuuskauppaliikkeessä, osuusturvepehkutehtaassa, puimaosuuskunnassa ja osuuskassassa. Hän kuuluu myös Kansallis-Osake-Pankin paikalliseen johtokuntaan. Poliittiset harrastukset eivät agronoomi Sallménille myöskään outoja. Hän on pitkät ajat kuulunut Kansallisen Kokoomuspuolueen Mikkelin piiriliiton piiritoimikuntaan ja Mäntyharjun Kansallisseuran johtokuntaan."

Elli Sallmén kuoli 1950-luvulla.