Väreistä ja Kansallisarkistosta

Twitterissä eksyttiin yhteen lemppariaiheeseeni, joten on syytä arkistoida keskustelu. Se alkoi Mikko Hiljasen vitsistä, että uusien silmälasiensa syynä oli väitöskirjansa vaatima voudintilien selailu Kansallisarkiston digitaaliarkistossa. Koska Hiljanen mielletään Kansallisarkistossa oikeaksi tutkijaksi, hänen twiittinsä vastattiin::

Suunnittelemme voudintilien digitointia alkuperäisistä asiakirjoista yhteistyössä kumppaneittemme kanssa. Tämän toteutuessa on suunnitteilla myös tekstisisällön saaminen sähköisen kokotekstihaun piiriin, joka parantaa aineistojen käyttöä oleellisesti.

Työnnyin mukaan:

Se, mikä parantaisi kaikkien aineistojenne käytettävyyttä *oleellisesti*, olisi värikuvat harmaasävyn sijaan. Aivan käsittämätön päätös alkuperäisaineistojen osalta.

Kansallisarkiston tiliä käyttänyt ei tajunnut, että olin (mielestäni) laajentanut keskustelun voudintilien ja mikrofilmien digitoinnin ulkopuolelle.

Aiemmin mikrofilmeiltä digitoituja harmaasävyisiä asiakirjoja digitoidaan lähivuosina värillisinä alkuperäisistä juuri luettavuuden parantamiseksi. Tätä on jo tehtykin, ja lisää seuraa, kun kumppanuus- ja vapaaehtoisdigitointi etenee väridigitoitaviin aineistoihin.

Mutta minullahan ei ole muuta tekemistä kuin neuvoa KA:ta oman organisaationsa asioissa.

Istvanin viime vuonna antaman vastauksen (ks. kommentti) mukaan väriä käytetään vain jos se on tulkinnan kannalta olennaista. Eli harmaasävyisiä kuvia originaaleista on esillä. Eihän 1800-luvun renovoitujen tuomiokirjojen kuvat mikrofilmiltä ole?

Virallinen tili poistui takavasemmalle ja István Kecskeméti vastasi aiemman mukaan konsistentisti.

Kansallisarkisto digitoi alkuperäisaineistoja harmaasävyisenä silloin kun luettavuus ei edellytä väridigitointia (esimerkiksi autonomian ja itsenäisyyden ajan henkikirjat) ja digitoimme värillisenä kun luettavuus sitä edellyttää (esimerkiksi voudintilit).

Huomautettakoon, että tähän mennessä ainoa poikkeus on (muistaakseni ja tietenkin karttojen sekä piirrosten ohella) ollut SAY. Eli myös 1700-luvun läänintilit alkuperäiskuvattuina ovat harmaasävyisiä. Siltä varalta, että  Kecskeméti ei ollut lukenut ketjua, toistin pointtini.

ArkivDigitaliin tottuneena väitän, että värillistä kuvaa on helpompi ja miellyttävämpi lukea kuin harmaasävyistä. #IMHO

Mutta p*skat siitä, että olen istunut viimeisen 12 vuoden aikana tuhansia tunteja Kansallisarkiston digitaalisten kuvien ääressä ja Sundia sekä Schildtejä tehdessä satoja tunteja AD:n kuvien edessä. Sillä kyllä arkistoammattilainen tietää paremmin.

Harmaasävynä on digitoitu myös autonomian ajan tuomiokirjat, koska ne ovat aivan hyvin luettavissa harmaasävyisinä. Myös READin työkaluin muutettavissa kokotekstihakua varten. Vanhemmissa, usein rautagallusmusteen vaurioittamissa asiakirjoissa värillisyys on välttämättömyys.

Stenfeltiä tehdessä oli erinomaisen hyödyllistä, että Siikajoen perukirjat ja lainhuudot olivat verkossa. Mutta mikään ilo niitä ei kyllä ollut tihrustaa harmaasävyisenä. Kuinkahan moni KA:ssa on käyttänyt aineistoja edes tuon verran?

Mitäs muita turhia ja/tai vääriä mielipiteitä minulla olikaan? No, ainakin se, että Kansallisarkiston digikuvilla olisi pitänyt olla alusta asti pysyvä tunniste ja on surkeaa, ettei sitä edelleenkään ole. Ja on surkeaa, että blogistani hajoaa pari tuhatta linkkiä jos&kun Astia2 avautuu. Mutta jos se avautuu ilman pysyviä tunnisteita tai jos ne eivät ole järkeviä, niin toivottavasti joku viitsii kaapia jäänteeni lähimmältä seinältä.

Astia2:sta, jolla taisi olla joku nimikin? kuppi?, ja alkuperäisestä aiheesta puheenollen, soisin näkeväni käyttöliittymässä säätimet kuvan kontrastille ja valoisuudelle.

Muuta? Digitaaliarkiston metatiedoista löytyy luvattoman paljon virheitä, mutta kun en ole pitänyt ilmoituksistani kunnolla kirjaa, niin tämä on enemmän heitto kuin mielipide. Tai löytyihän sposteistani toukokuulta yksi autenttinen esimerkki

Digitaaliarkistoon on jotenkin syntynyt erilainen arkistorakenne kuin Vakkaan, jossa väkilukutaulut eivät todellakaan ole sarjassa I E KUULUTETTUJEN JA VIHITTYJEN LUETTELOT vaan sarjassa II D KONSEPTIT JA TOISTEET. Seurakunnan kohdalla näyttäisi olevan muutakin outoa, kuten niteen I Fa:2 Kuolleiden ja haudattujen luettelo puuttuminen digitoinneista. Ilmeisesti puute johtuu mikrofilmauksen aukosta, sillä SSHY on kuvannut kirjan vain alkuperäisestä

Niin ja aamulla urputin muun lomassa karttojen ja piirrosten minimaalisista metatiedoista, joissa voisi - nyt kun mielipiteitä mietin - olla vuosiluvun lisäksi perusmuotoisia paikannimiäkin. Myös arkistojen yhteyteen pitäisi tallentaa paikannimet perusmuodossa, niin ettei käyttäjien tarvitsi miettiä kaksikielisyyttä ja suomen sijamuotoja. Ja paikannimille (yhdistettynä ajankohtaan) voitaisiin luoda hallinnollisia ja maantieteellisiä hierarkkioita järkeistämään hakuja.

Olen myös edelleen sitä mieltä, että vaikka DF:n ylläpitoon on minimaalisesti resursseja ja vaikka verkkosivulla lukee, että "kaikkeen palautteeseen ei kuitenkaan välttämättä voida vastata henkilökohtaisesti", niin kerran luodun standardivastauksen lähettäminen asiallisiin viesteihin ei voi olla ylivoimainen toimenpide. Voisi onnistua vaikka luettelohuoneessa istuvilta. (Eli en ole saanut mitään vastausta 20.11.2018 ja 1.12.2018 lähettämiini viesteihin.) Niin ja sitä palautesivua voisi modata, siellä puhutaan "hankkeesta", joka ei enää ole käynnissä.

Niin ja olen edelleen sitä mieltä, että korkeimman oikeuden päätöstatioiden avaaminen koneluettavina kuvina verkkoon ei ole 1900-luvun osalta asiallista, vaikka kommentoijan mielestä oli syytettävä lainsäädäntöä: "Passiluetteloihin ym. sovelletaan julkisuuslakia, VRO-aineistoon ja Korkeimpaan oikeuteen taas lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta. Ei siinä sen kummempaa." Jos peruste on oikeudenkäyntiaineistojen julkisuus, niin miksi vuoden 1947 aineiston kuvat aukeavat edelleen eteeni samoin kuin kuvat vuodelta 1954, mutta vuodelta 1955, 1956 ja arvatenkin tästä eteenpäin eivät? Onko 65 vuotta jossain laissa mainittu raja? (Kansallisarkisto ei kommentoinut blogitekstiin eikä vastannut samoihin aikoihin asiaa käsitelleeseen twiittiini. Tästä asiasta en ole kysynyt millään varsinaisella palautekanavalla.)

Ja alkuviikon kokemuksen perusteella Rauhankadun vanhan tutkijasalin parvekkeen portaille tarvitaan joko köydet tai kieltokyltti muullakin kielellä kuin suomeksi.

Automaagisesti väritetyllä kuvalla ei tietenkään ole mitään tekemistä varsinaisen asian kanssa, mutta alkuperäinen tiedosto on toki Kansallisarkistolta. Turha linkittää, sillä yllä mainittu linkkikato. Olen toki aikanaan kuvan löydettyäni lähettänyt siitä tiedon kyseistä kohdetta tutkivalle arkeologille. Sillä sellainen(kin) on mielestäni asiallista.