Tai itse asiassa yllätyin, kuin tällaisessa neutraaliin tyyliin kirjoitetussa yleiskatsauksessa oli nähty tarpeelliseksi väittää suomalaisilla ratsuväen sotilailla ollen "hyvä kunto ja taisteluintoa" 30-vuotisessa sodassa (s. 65). Rekrytointi voi sanoa olleen järjestetty "vapaaehtoispohjalta" (s. 66), mutta ei tarkoittane jokaisen lähtijän innokkuutta? Joka loppui kuin seinään kuninkaan kuolemaan?
Rehellisesti sanottuna Suomen kenraalikuvernöörin virka oli minulta unohtunut. Vaikka vahvistaa lempiteesiäni Suomen entiteetin olemassaolosta niin mukavasti. Ja asettaa Suomen rinnasteiseen asemaan Viron kanssa, vaikka Meinander kyllä ehti jo aiemmin (s. 51) huomauttaa, että Turkua isompi Riika "ei varsinaisesti kuitenkaan sijainnut Ruotsin valtakunnassa, vaan sen Baltian maakunnissa." Ja tietenkin, että "Suomi, toisin kuin nämä maakunnat, oli hallinnoltaan ja kulttuuriltaan valtakuntaan kiinteästi kuuluva osa" (s.63) Mitä nyt sai hallintoonsa ylimääräisen osan, jota ei varsinaisen Ruotsin puolella harrastettu... Äsh, tarkistin Wikipediasta. Oli kenraalikuvernöörejä Skoonessa ja Länsi-Göötanmaallakin.
Luterilainen yhtenäiskulttuuri (s. 77-82) on yhtä käsittämätön kuin ennenkin. Miksi vängätään sen olleen olemassa 1600-luvulla vedoten vain ja ainoastaan määräyksiin? Ei yhteisön kulttuuria niin luoda.
"On mainittava myös vuoden 1695 rippikirja, jonka kauneimmat sävelmät säilyivät koko valtakunnan yhteisenä kulttuuriomaisuutena 1800-luvulle saakka" (s. 79) On mainittava, että kuulin tämän jo vuonna 2011 ja selvitin jo silloin, että suomenkielinen ei ole suora käännös ruotsinkielisestä. Että sellaista yhteisyyttä.
Kielistä puheenollen, sivulla 67 on inklusiivinen väitelause "1500-luvulla Ruotsin valtakunnan pääkielet olivat ruotsi, suomi, viro ja saame". Siis vaikka Viron alueella valtaapitävät puhuivat saksaa, niin alueen valloittaneen Ruotsin valtakieliin lasketaan sen sijaan viro? Ja minkälainen pääkieli on "saame", kun (kuten alkusyksystä Tuija Laineen esityksestä opin) ruotsalaiset eivät vielä 1600-luvulla ensimmäisiä katekismuksia saamelaisille väsätessään tienneet Lapin kielistä edes sitä, että niitä on monta. Mitä ei tiedä moni mykyäänkään ja minäkin taisin oppia vasta aikuisena.
Kolmasosa luvuista ja alle kolmasosa kirjasta luettuna. Onneksi aloitin ajoissa, sillä blogitekstit hidastavat vauhtia niin, että taidan jättää loput kirjoittamatta. (Saa huokaista helpotuksesta.) Oli näistä kyllä se hyöty, että sain arkeologiasta enemmän tietävältä omaani vastaavan lausunnon kirjan ensimmäisestä luvusta.
Lisäys hetki julkaisun jälkeen. Hakiessani tuota virsikirjatekstiäni oli hakuun tarttunut myös vuodelta 2012 blogipätkä, jossa nipotin Meinanderin Suomen historiasta. Tulipa todistettua, että kirjoittaminen tästä kirjasta EI auta sen muistamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti