Syy Porvoon retkeeni 13.6. oli puutarha-arkeologinen seminaari, joka jatkui vielä seuraavana päivänä, jonka jätin väliin.
Ensimmäisenä esiintyi Aaja Peura, joka näytti meille listan Pehr Kalmin Amerikan matkaltaan tuomista siemenistä. Hän totesi kasvien tunnistamisessa olevan haastetta, mutta ei kertonut siitä enempää. Yleisökysymykseen vastatessaan hän kertoi Turun ympäristön kasvilöydöistä, jotka voivat olla siemenjakelun jäänteitä. Tästä(kin) olisi ollut mukava kuulla enemmän.
Eeva Ruoffin esityksessä tuli esiin myös se, että vanhojen kasvien nimiä ei pidä tulkita suoraviivaisesti. Lehtikaalia etsiessäni tuskailin eri kaalien erottamisessa, mutta nyt selvisi, että sana kaali voi tarkoittaa melkein mitä tahansa vihannesta!
Anna Andreasson Sjögrenin esitys benediktiinimunkki Peder Månssonin viljelysoppaasta oli monella tavalla mielenkiintoinen. Peder oli syntynyt Jönköpingissä todennäköisesti porvarisperheeseen, toimi opettajana ja lähetettiin 1508 Roomaan setvimään Pyhän Birgitan talon omistusta. Hän jäi kaupunkiin ja innostui kirjoittamaan ruotsiksi 5 osaista tietokirjaa. Sitä ei elämänsä aikana painettu ja kahdesta osasta ei ole mitään jäljellä.
Säästyneisiin osiin kuuluu lähes kokonaisena viljelysopas. Se olisi supermielenkiintoinen, jos se kuvaisi 1500-luvun ruotsalaista maataloutta. Mutta ei. Oppineena miehenä Peder halusi välittää parasta mahdollista tietoa eli käytti työnsä lähteenä ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla Columellan kirjoitettamaa roomalaisen huvilan maataloutta kuvaavaa kirjaa. (Sjögreniä mietitytti se, miksi Peder oli valinnut juuri tämän kirjan, sillä muitakin olisi ollut tarjolla.)
Peder tallensi kyllä joitakin omia ajatuksiaankin. Aikanaan monet Ruotsin tilat olivat autioita, joten hän suositteli työteliäiksi tunnettujen suomalaisten siirtoa länteen. Ja eikös tätä jo Kustaa Vaasan aikana tapahtunutkin?
Inger Larsson esitteli ruotsinkielisiä yrtti- ja lääkekirjoja 1500- ja 1600-luvulta. Hän huomautti, että tämä kirjallisuus oli syntynyt jo antiikin aikaan Alppien eteläpuolella. Kun ajatukset ja käsikirjoitukset siirtyivät pohjoiseen kasvilajit yhdistyivät paikalliseen kasvillisuuteen, vaikka tämä ei ollut aivan samaa. Mutta antiikin tietohan oli parasta mahdollista...
Lääkintäoppeja on sitten kirjoista lukeneet neuvoneet muille. Joten kansanperinnettä tarkastellessa pitää ottaa huomioon mahdollisuus, että kyseessä onkin "kirjaviisaus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti