Porvoon museoissa

Kesäkuun 13. päivä minulla oli iltapäiväohjelmaa Porvoossa, joten tietenkin saavuin kaupunkiin museoiden avautuessa ja katsastin ne ensin. Porvoon museosta oli muistijälki "ei saanut valokuvata ja ylimmässä kerroksessa vitriinit täynnä tavaraa". Nyt sai valokuvata (enkä erehtynyt kysymään oliko kuvien käytöllä rajoituksia) ja ylimmässä kerroksessa oli edelleen sama näyttely.

Tällä kertaa kiinnitin huomiota sen nimeen Porvoo-"aatelia" - "Borgåadel", josta tuli mieleen henkilöhistoriallinen juttu. Mutta ei, eliitin ja keskiluokan tavarat on järjestetty elämän teemoittain. Palvelusväki ja köyhemmät ihmiset loistavat poissaolollaan. Paitsi, että (poikien) koulutuksesta kertovan vitriinin taustalle oli sijoitettu renkipoika työhön.

Kakkoskerroksessa odotti hyvin erikoinen museokokemus: lähes tyhjä huone. Ylläolevassa kuvassa näkyy melkein kaikki elementit. Täytetty leijona, takanurkassa nukkepari, jonka sai tanssimaan napista painamalla ja komea tuoli. Nukkeparista arvasin mistä on kyse, mutta useimpien kävijöiden oletetaan selaavan ja lukevan noin 30 ruutua tekstiä kosketusnäytöltä, jonka komea pömpeli jäi kuvan ulkopuolelle. Näin saisivat tietää, että huone käsittelee Porvoon valtiopäiviä ja Ulla Möllersvärdiä.

Kakkoskerroksen toinen huone oli taidetta ja kun nyt kerran sai kuvata, niin kännykkäotos Johan Knutssonin maalauksesta Hevosmarkkinat Porvoossa vuodelta 1845.

Maalaustaiteen vieressä oli muistiinpanojeni mukaan pyttyhuone, joka tarkemmin tutkimatta liittyi jotenkin Ville Vallgreniin, joka ilmeisesti liittyy jotenkin Porvooseen? Vielä mystisempi oli salonki-interiööri, jonka viesti ei avautunut ollenkaan.

Alakerrassa oli näiden jatkoksi Edelfeltin taidetta ja taideteollisuutta edustavaa lasia. Yksi huone oli sisustettu ilmeisesti lasten leikkejä varten ja isossa tilassa saattoi katsella valokuvia ja kuunnella kertomuksia. Toisella puolella kerrosta oli museon ulkopuolella uutena perusnäyttelynä mainostettu aikajana jääkaudelta 1700-luvulle. Tämän olemassaoloa en muistanut/tiennyt ja siksi äskeisessä raportissa Lohjan museosta pidin heidän kronologista esitystään ainutlaatuisena. (Näköjään olen käynyt museossa viimeksi vuonna 2011, jolloin näyttelyt olivat juuri avautuneet.)

Porvoossa tekstiä oli paljon ja monenlaista, mutta en jaksanut lukea mitään sellaista kohtaa, mistä olisin saanut jotain uutta irti. Käytössä oli suhteellisen pieni tila, jota oli jaettu melko lineaarisesti eli esihistoria oli puolet ja historiallinen aika puristettu viimeiseen nurkkaan.

Aikajana loppui 1700-luvun alkuun. Museota tunteva voi avatella sen jatkuvan 1700-luvun lopun osalta viereisessä Holmin talossa ja 1800-luvun löytyvän yläkerran eliittinäyttelystä. Tila ei ole riittänyt 1900-luvulle tai siitä ei ole haluttu kertoa?

Holmin talon interiöörissä huomasin sokerileikkurin, joka oli Johannes Lohilammen museossa mukamas uutuus. Seinän tapetti taas toi mieleen Puotilan oppaan, joka kertoi päärakennuksen remontissa löytyneistä tapettikerroksista. Niiden pohjimmainen oli juuri tätä roisketyyppiä ja oli ollut pettymys oppaalle, joka oli odottanut jotain loistavampaa.