maanantai 20. marraskuuta 2017

Satuja naisista


Elena Favillin ja Francesca Cavallon kirja Iltasatuja kapinallisille tytöille. 100 tarinaa ihmeellisistä naisista tuli eteeni Twitterissä
Olen Maya Angeloun omaelämäkerrat lukenut. Muistikuvani ei ollut täysin kirkas, mutta siihen sisältyi alaikäisen raiskaus. Miten moisesta tehdään lastenkirja?

Tietenkin siloittamalla kamaluudet sivun mittaisissa elämäkerroissa lähes tulkoon näkymättömiin. Kirjassa itsessään on noottina
Tämä teos on luovaa tietokirjallisuutta, kokoelma sydäntä lämmittäviä ja ajatuksia herättäviä iltasatuja, jotka perustuvat sadan naissankarin elämään ja seikkailuihin. Se ei ole tyhjentävä selonteko heidän saavutuksistaan.
Positiivisista eikä negatiivisista. Mukana on esimerkiksi Elisabet I ja Evita Perón kansansa rakastamina. Paikoittain (esim. Rosa Parks) myös sorruttiin yksilöglorifiointiin totuuden kustannuksella.

Hämmästyksekseni luin kuitenkin koko kirjan läpi. Ihailtavasti oli saatu maantieteellisesti varsin tasaisen oloinen (eli ei pelkkää Englantia ja Yhdysvaltoja käsittelevä) kokonaisuus. Mukana oli melkein kaikki klassikot, mutta myös paljon minulle uusia nimiä, erityisesti lähihistoriasta. Kun ei oltu haettu "suurnaisia" oli löydetty monenlaisia merkityksellisiä suorituksia. Mitä arvostan ja soisin harrastettavan laajemmin.

Ja jos tekee mieli piipittää, että kyllä pitäisi tehdä samanlaisia kirjoja miehistä, niin... kirjan surkein puoli on sen kansi. Se, että tarinat ovat naisista, naisien kirjoittamia ja naisten kuvittamia, ei tarkoita etteikö niitä voisi kuulla tai lukea myös pojat. (Sama englanniksi: Jaclyn Friedman Reveals Who Needs Stories About Cool Girls the Most)

Ja pojille suunnattuja elämäkertakokoelmia on tehty yli sadan vuoden ajan varmaan joka maassa. Minulla oli hämärä mielikuva Gutenberg.org-sivustolla näkemästäni, jonka ajattelin ottaa tähän vastaesimerkiksi. Mutta löysinkin Kate Dickinson Sweetserin sukupuolellisesti tasapainoisen tuotannon sadan vuoden takaa.
Osattiin sitä ennenkin.

Ei kommentteja: