Poliisien ammattitaidolla museoon päästettiin niin vähän ihmisiä kerrallaan, että sinne ei syntynyt tungosta. Ulkopuolella oli ohjeet siitä, että sisällä ei saanut valokuvata, videoida eikä käyttää muita tallennusvälineitä. Viimeksi mainittuun luulisi kuuluvan paperin ja kynän, mutta kun niiden käyttöön ei kukaan reagoinut...
Näyttely alkoi kronologisena. Ruotsin vallan kauden ainoa esine oli näyttävä piilukirves ja sen säilytyslaatikko, jonka kannessa luki Kopio Läns Hals-Bila. Eli käytetty mestauksiin Kuopion läänissä.
Valitettavasti muihin esineisiin ei liittynyt yhtä informatiivisia säilytyskoteloita. Autonomian ajan ensimmäisessä vitriinissä oli pääkalloja, joiden luulin liittyvän viereisessä tekstissä kuvailtuun kallonmittausmeininkiin. Mutta kun sain oppaan käsiini, hän totesi niitä käytetyn poliisien koulutukseen, sillä jokaisessa oli aseen aiheuttama vamma.
Se minun poliisitaidoistani. Älysin kylläkin, että seuraavan vitriinin rautavenkura oli tiirikka ja opas ehti kertomaan, että sillä oli avattu Maarian kirkon joku ovi. Alla olevat esineet tulkitsin omin päin rahaväärennöksiin liittyviksi.
Myöhempien aikojen esineet olivat myös kyltittömiä ja selityksettömiä, ellei sattunut kuulemaan oppaan puhetta oikeaan aikaan. Halutessaan olisi voinut lukea kylttikaupalla tekstiä rikospoliisin toiminnasta, mutta olen tainnut pariin kertaan sanoa, mitä mieltä moisista olen.
Eli museokokemus olisi vaatinut opastuksen alusta loppuun ollaakseen informatiivinen ja mielenkiintoinen.
Lisäys 8:28. Anja oli joutunut jonottamaan pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti