Siinä Hjalmar Gyllingin artikkeli Omituisista valo-ilmiöistä viime vuoden syystalvisella taivaalla alkaa
Yleistä huomiota herättivät viime vuoden syystalven aikaan komeat iltaruskontapaiset valo-ilmiöt läntisellä taivaanrannalla. Ensi hetkenä piti moni, niinkuin tämänkin kirjoittaja, tuota outoa rusottavaa valoa jonkun suuren tulipalon synnyttämänä heijastuksena. Tapahtuipa, että sähkölangan avulla tiedusteltiin, oliko siellä tai siellä, mistä tämä valo kulloinkin näyttihen, joku rakennus syttynyt tuleen. Sittemmin arveltiin valoa erin-omaisen kirkkaiksi revontuliksi. Vaan kun se päivä päivältä jatkautui heikkonemattomalla loistolla, ja sen keskipiste sijaitsi lännessä, eikä pohjassa, niinkuin revontulten tavallisesti on laita, sekä kun se paitsi iltaisin lännestä, havaittiin aamulla idästäkin, kävi pian selväksi, ett'ei se saattanut olla mikään revontulten laatuinen ilmiö.
Aikaa voittaen saapui vähän väliä eri haaroilta tietoja, joidenka mukaan tuota taivaanruskoa oli huomattu melkeen yli koko maanpinnan; ilmoitettiin sitä nähdyksi, paitsi lähes kaikissa Euroopan maissa, Afrikassa, Aasiassa ja Amerikassa. Täällä Suomessa havaittiin sitä ensi kerran muistaakseni 25 p:nä marraskuuta 1883.Koska tiedonvälitys pitkin maapalloa tähän aikaan toimi suhteellisen tehokkaasti saatiin Eurooppaan tietoon se, että ilmiö oli Itä-Intiassa huomattu jo elokuun loppupuolella eli pian Krakatoan tulivuoren purkautumisen jälkeen. Wieniläinen professori oli sitä mieltä, että purkaus ei olisi voinut aiheuttaa tarvittavaa tuhka- tai pölymäärää, mutta nyky-ymmärryksen mukaan hän oli väärässä.
Richard Hamblynin artikkelissa The Krakatoa Sunsets on esillä erään taitelijan näkemys taivaalla nähdystä valosta. Lisäksi siinä yhdistetään taivaan erikoinen väri ja Edward Munchin maalaus Huuto.
Kuvituksena "Krakatoa eruption lithograph" Wikimedia commons
1 kommentti:
Tuosta Krakataun purkauksesta puhuttiin ammoin koulussa ja nimi on jäänyt siitä mieleen.
Lähetä kommentti