Päättyneellä viikolla Helsingin yliopisto vietti vuosijuhlaviikkoaan, johon kuului iso määrä kaikelle kansalle avoimia kävelykierroksia. Osallistuin kahdelle, jotka olivat ensimmäisiä Helsinki Walks -kokemuksiani.
Perjantai-iltapäivällä satoi ja Kati Katajiston opastettavaksi teemalla "Yliopisto kansakuntaa rakentamassa" oli lähdössä vain viisi henkilöä minut mukaan lukien. Kuulimme kuivassa aulassa yliopiston siirtämisestä Helsinkiin, jossa se sai kenraalikuvernöörin palatsille suunnitellun tontin, ja pääsi näin fyysiseen yhteyteen kirkon, valtiovallan ja kaupungin kanssa. Ja siitä, miten Venäjän osana piti alkaa luoda suomalaista identiteettiä.
Runebergin patsaalla Katajisto mainitsi patsaan paljastuksen suurena mediatapahtumana (katso kuva) sekä Vänrikki Stoolin runojen suosion. Sitten kurvasimme kuivattelemaan Kaupungintalolle, jossa oli kierrostamme varten tuotu ala-aulaan Antti Tulenheimon muotokuva. Sen avulla Katajisto hyppäsi ajallisesti pitkälle Runebergista ja selosti valtion, kaupungin ja yliopiston hallinnon välisiä yhteyksiä. Ajallista disorientaatiotani ei helpottanut se, että lopetimme Snellmanin patsaalle, jossa minulta hukkui yhteys yliopistoon.
Katajisto onnistui puhumaan yliopistokeskeisesti, mutta luomatta mielikuvaa, että koko maailma pyörii yliopiston ympärillä. En kovin suuresti yllättynyt, kun Laura Kolbe seuraavana päivänä kierroksellaan "Professorstigar och studentliv" puolestaan esitti asioita vinkkelistä, jossa jopa TKK:lta ja Tampereen Teknillisestä korkeakoulusta tutkintonsa suorittanut Satu Hassi kuului nimenomaan Helsingin yliopiston vihreään liikkeeseen.
Lauantaina ei satanut, mutta oli viileää, joten Kolben rundvandring kulki päärakennuksen ympäri kunhan olimme ensin kuunnelleet hänen luentoaan istualtaan juhlasalissa lähes tunnin. Osoituksena Suomen elävästä kaksikielisyydestä "Professorstigar och studentliv" houkutteli paikalle noin kahdeksan ruotsinkielistä kuulijaa ja minut.
Yliopiston kuva kirjasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti