Klassikkoja kahdella kansallisella kielellä

Viime viikon lopulla Kansalliskirjasto ilmoitti avaavansa yhdessä Helsingin yliopiston ja sen kirjaston kanssa suomalaisen kansalliskirjaston, jonka

tavoitteena on luoda kattava kokonaisuus suomen- ja ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta sekä siihen liittyvää tutkimustietoa, kuten bibliografioita ja erilaisia hakujärjestelmiä.

Tiedotteessa luvattiin myös, että "Palvelu tarjoaa tärkeän kulttuurihistoriallisen resurssin koko maan tutkimukselle, koulutukselle ja kansansivistystyölle." sekä "mahdollistaa pääsyn muutoin vaikeasti saataviin aineistoihin". Luvassa on lisäksi tulevaisuuden mahdollisuuksia, joissa rakennetaan virtuaalinen opiskelu- ja tutkimusympäristö "käyttäen kirjoja, aikakauslehtiä ja esimerkiksi ääni- ja kuvamateriaalia sekä teknisiä apuneuvoja kuten sanakirjoja ja tutkimuskirjallisuutta".

Mitä kirjasto tarjoaa tänään, nelisen tuntia avautumisensa jälkeen? Kauniisti sanottuna yksinkertaisen käyttöliittymän. Sana riisuttu tulee myös mieleen.

Alareunan Lisätietoja-linkki vie toiselle sivustolle, jossa kerrotaan Klassikkokirjaston neljästä osasta. Ensimmäinen mieleeni tullut kysymys kirjojen valinnasta saa lyhyeksi vastaukseksi, että "Pilottivaiheessa valitaan erilaisia ja eri aikakausien kirjailijoita ja tuotantoja". Onko nyt julkaistu versio pilottivaiheen tuotos?

Ja jossain luki, että esikuvana oli Litteraturbanken? Kyllä, samaisella sivulla vielä pari päivää sitten. Kiitos Google mielenrauhani palauttamisesta.

Litteraturbanken tarjoaa mahdollisuuden lukea tai tarkastella kirjoja sivu kerrallaan selaimessa sekä latauksen e-kirjan lukulaitteisiin. Koska Suomi on tekniikan edistysmaa Klassikkokirjaston teokset ovat saatavilla ainoastaan pdf-tiedostoina. Samat kirjat löytyvät Dorian puolelta ja osa on tainnut ollut siellä jo vuosia. Ainakin pilottihankkeen kolme?

Jollen aivan päin mäntyä ymmärrä, niin Klassikkokirjaston tänään julkaistussa käyttöliittymässä olennainen lisä ovat kirjailijasivut, joissa (esimerkkinä Gottlund) on koottuna pienoiselämäkerta, heiltä kokoelmaan digitoitu tuotanto sekä viitteitä tutkimuskirjallisuuteen. Tämä on siis "kulttuurihistoriallinen resurssi koko maan tutkimukselle, koulutukselle ja kansansivistystyölle"?

Kun minusta Gottlundin tuotanto ja siitä tähän digitoitu osa on enimmäkseen muuta kuin kaunokirjallisuutta, menee kokonaisuudessa yli hilseen niin moni asia, että taidan jatkaa hauskanpitoa toisaalla Kansalliskirjaston verkkoaineistoissa. Mistä puhuen, sattuisiko kukaan tietämään Eemil/Emil Salmelasta, joka kirjoitti Ahon veljesten julkaisemaan Uuteen Kuvalehteen? Juttuja julkaistiin (uudelleen?) myös pienessä kirjassa Vakan alta (1900). Kirjan lainasin kirjastosta, mutta painettuja matrikkeleita en ole ehtinyt tutkimaan.