Ensi kerran lukukinkerillä ollessani viidennellä vuodella osasin sisältä lukea hyvin, sekä pitkän Aapiskirjan "Orpolapsen" rukouksineen ulkoa. Sainpa papilta lahjaksi pienen kirjasenkin, nimeltä "Kiitoksemme nälkävuosien johdosta vuosina 1867—1868". En ollut siihen asti milloinkaan kuullut pappia nimitettävän pastoriksi ja sentähden kun lukkari käski sanomaan "suurkiitosta herra pastorille", tokasin minä: "suurkiitosta herra apostoli". Kaikki pyrskähtivät äänekkääseen nauruun. Minua ihmetytti se. että papitkin nauroivat, sillä pyhät miehet olin kuvaillut ankaran vakaviksi.Eetu Salin oli menettänyt nuorena äitinsä Anna Lena Davidsdotterin (s. 28.6.1845 k. 13.6.1868). Äitipuolen saatuaan elämä meni vaikeammaksi ja erään kurituksen jälkeen kuusivuotias poika muisti, että
äitipuoleni oli joskus äkäpäissään käskenyt minua kerjäämään. Nyt täytyi siis käyttää hyväksensä tuota äidillistä neuvoa. Mutta minnepäin --- ehkä tuonne, mistä aurinko paistaa, tuonne mistä näkyy punaiseksi maalattu mahtava talo.Eetun äidin vanhemmat olivat David Thomasson (s. 20.12.1804) ja Eva Kristiina Gabrielsdotter Hjerp (s. 1810). Heidän mennessään naimisiin Asikkalassa 16.12.1839 David oli talollisen poika Kalkkisten Huovilasta, mutta lasten (Eva Sofia s. 10.8.1841, Helena s. 24.3.1844, Anna Lena s. 28.6.1845, Amanda 23.4.1848) kasteiden kirjauksissa David on saman tilan itsellinen.
Punaisen talon isäntä sanoi olevansa enoni, kun sai tietää, kenenkä poika olin. Annettuansa palan leipää, toi hän minulle riihitakkinsa sekä kerjuupussin. Olin näet ilman lakkia, takkia, kukkarota ja kenkiä. Ainoastaan hame (kolttu) oli ylläni.
Saatuani lakin ja kerjuupussin, tunsin itseni viralliseksi kerjäläiseksi. Lähdin päättävästi talosta kohti tuntemattomuutta, mutta jo pääsi minulta itku. [...]
Seuraavana aamuna herätti isäni minut nukkumasta ruispellon pientareelta. Saatuansa tietää, että olin saanut kerjuupussin enollani, valui vesikarpaleita hänen poskillensa.
Davidin isä Thomas Alexandersson (s. 1766) oli kuollut Huovilan eli Vierulan vanhanaisäntänä 14.2.1826. Isännyyttä jatkoi ensin poika Matts Thomasson (s. 29.3.1797) ja sitten tämän tyttären Eva Maria Mattsdotterin (s. 25.5.1824) nainut Adam Johansson (s. 1814). Hän kuoli vuonna 1865 ja talo siirtyi vaimonsa veljelle Thomas Mattsonille (s. 25.5.1832). Tämä oli siis Eetun kohtaama isäntä. Äitinsä serkku eikä veli.
Salinin kirjoituksessa tämä törmäys varallisuuseroihin lähisukulaisten välillä oli kimmoke hänen sosialismilleen. Ymmärrettävää. (Toisin kuin Velikullan (8/1909 ja 22/1910) kuvakieli Eetu Salinista piirretyssä kuvassa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti