Katajanokan tulevaisuusnäkymä - vuonna 1902

Katajanokan Kauppatorin viereisen reunan käytöstä on viime vuosina keskusteltu innokkaasti niin verkossa kuin sanomalehtien sivuillakin. Jälleen kuljemme menneiden sukupolvien jäljillä. Velikullassa 25/1902 reposteltiin Jac Ahrenbergin esittämää visiota Katajanokalle tällä kuvalla, jonka "maamerkeistä" tunnistan vain meren.

Hahmottamisen helpottamiseksi SLS:n Flickr-tililtä vuoteen 1900 ajoitettu valokuvan ote, jossa näyttäisi olevan sama asuintalo vasemmassa reunassa.

Ahrenbergin suunnitelmaa selittävä täksti Velikullassa:

Katajanokan matalien tavaramakasiinien päälle on suuremmoisen aatteen mukaisesti tehty mitä ihanin kävelypaikka, jossa serveeraus pienten pöytäin ympärillä on sallittu. [...] Kävelypaikka on kuusisataa metriä pitkä ja päättyy merenpuolella vanhaan tuttavaan Stigellin "Haaksirikkoisiin", joka vihdoinkin on ymmärretty siirtää oikealle paikalleen. Kanavakadun ja läntisen satamakadun kulmauksessa näemme kuuluisan äsken valmistuneen Viile Wallgrenin ja arkkitehti E. Saarisen yhteistyötä. Varsinaisen ornamenttaalisen osan muodostavat suuret lumpeenlehdet ja pehmeät, kimppuihin kierretyt lumpeenvarret nuppuineen, kukkineen ja siemenkotineen, joista virtaa vesi huuhtoen ihastuttavia, hentoja neitsytmuotoja. Suuri sammio taasen on arkkitehti Saarisen piirrustusten mukaan rakennettu vuolukivestä, ja siinä ilmenee suomalainen eläintaru koko rikkaudessaan. Mustanvärinen vesi näyttää äärettömän syvältä; luulee katselevansa mereen. Määrättyjen matkojen päässä sammion ympärillä kasvaa suuria keltaisia liljoja.

Jos käännymme toiselle taholle, näemme komean mastojen ja kuvaryhmien koristaman portin. Ylhäällä päättyy portti kahteen omituiseen mastoon raakoineen; koristuksina niissä on kullattuja pronssirenkaita. Suuria lippuja, joissa on kaupungin värit, sininen ja kulta, liehuu näistä mastoista. [...]

Vielä on kävelytien varrelle sikoitettu valkeasta marmorista tehtyjä obeliskeja, jotka eri ko'ollaan osottavat esim. kaupungin rakennetun pinta-alan laajuutta eri vuosina. Sataman suulle on vielä rakennettu tuo uusi, omituinen loisto, joten Katajanokka on saanut sen tornin, minkä se taiteellisesti vaikuttavan, tarmokkaan silhuetin syntymiseksi tarvitsee.

Torni maamerkkinä! Varsin tutulta kuullostaa kaikki. Kuuluu suunnittelijoiden ammattitaitoon unohtaa Suomen lyhyt kesä ja Helsingissä puhaltava merituuli?

SLS:n valokuvassa ei näkynyt makasiineja, jotka olivat vasta rakenteilla. Ja yksi niistä purettiin heti valmistumisensa jälkeen? Näin antaa ymmärtää Tuulispäässä 20/1907 julkaistun piirroksen kuvateksti.