Miten löydän henkikirjan? Kolme tapaa

1) Ennen vanhaan. Menin Kansallisarkiston mikrofilmisaliin. Nappasin pöydältä Luettelon henkikirjamikrofilmien käyttökopioista. (Sen kulunut ulkonäkö todisti hyödyllisyydestä.) Tarkistin luettelon takaosasta mihin kihlakuntaan kaipaamani seurakunta/pitäjä on kuulunut.

Esimerkki. Kauvatsa: ks. Huittinen. Huittinen: Ala-Satakunnan khlk 1634-1642, Ala- Satakunnan ylinen khlk 1643-1646, Ala-Satakunnan khlk 1647-1689, Ylä- Satakunnan alinen khlk 1690-·1808

Sitten keksin ominpäin, että Huittinen on ollut Turun ja Porin lääniä ja käänsin alkupuolen sisällysluettelon mukaisesti esiin sivun 9 ja selaan eteenpäin kunnes on esillä oikea vuosi. Sitten sen kohdalta selvitetty kihlakunta ja paperille muistiin filmin numero, niteen numero ja sivunumero. (Vain idiootti luottaa ulkomuistiin, kokemusta on.)

Sitten kaapille. Oikea filmirulla ulos. Lukulaitteelle. Vään-vään-vään. Jos hakemistossa oli sivunumero, sen kohdalta alkoi kaivatun kihlakunnan henkikirjat ja omatoimisesti sai etsiä sieltä kaipaamansa paikkakunnan. (Jos kävi useampia henkikirjoja läpi, pitäjien järjestystä alkoi muistaa ulkoa. Sen olisi voinut myös merkitä paperille... )

2) Viime aikoina. Tietäen, että arkistolaitos on digitoinut 1600- ja 1700-luvulta tilifilmejä, joissa henkikirjat ovat, on voinut ulkomuistista/arvaten lähteä henkikirjaa digitaaliarkistosta hakemaan. Jos tiesi, että Kauvatsa on ollut Turun ja Porin läänissä, on voinut esimerkiksi avata näkymän Turun ja Porin läänin tileihin. Heti toisella rivillä on "Ahvenanmaan henkikirja 1697-1709 (7409)", joten noviisimpi voisi kuvitella, että henkikirjat ovat arkistonimikkeissä, joiden nimessä on sana henkikirja.

Mutta ei. Kun ovat enimmäkseen tositekirjoissa. Jotka ovat 1700-luvulla (ainakin T-P läänissä) niin paksuja, että niitä on kaksi per vuosi. Joista ei ole välttämättä digitoitu molempia. Ja kaipaamasi kihlakunta (jonka joudut arvaamaan, sillä käytössä ei ollut luetteloa) voi olla sisäisessä järjestyksessä "kivasti" sillä rajalla, että se on joko ensimmäisen niteen viimeisenä tai toisen ensimmäisenä.

Joissain onnekkaissa tapauksissa tositekirjoissa on kihlakuntien hakemisto joko niteessä itsessään tai digitaaliarkistossa. (Jälkimmäisessä osoittaa suoraan henkikirjan aloitussivulle eikä kihlakunnan aloitussivulle, mistä olen jo nipottanut tarpeeksi.) Digitaaliarkiston hakemistoissa ovat useat  havainneet puutteita: muutamissa tapauksissa kihlakuntaa ei ole hakemistossa, vaikka se on kyseisessä niteessä.

3) Nyt. Arkistolaitoksen eilinen tiedote kertoi, että "Luettelo henkikirjamikrofilmien käyttökopioista 1634-1808 saatavilla nyt verkossa". Eli toisin kuin "viime aikoina" on nyt mahdollista tarkistaa oikea kihlakunta ja niteen numero eli signum kuten kohdassa 1. Säästetään muistia ja aikaa verrattuna kohtaan 2.

Leikitään, että kaipaan Kauvatsan henkikirjaa vuodelta 1772. Digitoitu luettelo kertoo, että Ylä-Satakunnan kihlakunta on niteessä 7671, sivulta 541 alkaen. Vanhasta muistista sanoisin, että digitaaliarkistossa ei voi hakea signumilla, mutta Astiassa voi. Jep. Toimii huonommin varhaisilla tileillä, joiden järjestysnumerot ovat pieniä, mutta 7671 tuottaa Astiasta "vain" 14 osumaa. Kaivattu tili on alkupuolella ja suoraan näkymästä saa tietää, että kirja on digitoitu.

Mutinat. Miksei Arkistolaitos voinut kirjoittaa luettelolle käyttöohjetta digimaailmassa, kertoen samalla tilien tämän hetkisen digitointitilanteen?

P. S. Johanna Melan gradun Arkistolaitoksen Astia-käyttöliittymä tutkijan näkökulmasta löysin tällä viikolla, en ole vielä lukenut.