Pulkkinen sanoi selvästi, että muinaisuskon esitys on virtaviivaistettu arvaus/rekonstruktio esikristillisestä maailmankuvasta. Joka ei ollut "uskoa" vaan silloista jaettua tietoa, jossa oli varmasti ajallista ja paikallista variaatiota, jota emme voi enää tavoittaa.
Rekonstruktion lähteinä on primaariaineisto kuten kalliomaalaukset ja kalevalaiset runot, myöhempi kansanperinne, kansantieteelliset vertailuaineisto ja johdonmukaisuuden tavoittelu. Muinaisusko eli pitkään kristinuskon rinnalla, kuten olen tainnut täällä muutamaan kertaan mainitakin.
Kun olen tullut miettineeksi viime aikoina myös "suomalaisuutta" ja esihistoriaamme, aloin luennolla kiinnittää huomiota siihen, että "suomalainen kulttuuri on kantauralilainen". Onko todella yksipuolisesti? Pulkkinen tunnusti, ettei arkeologiaa hyvin tunne ja totesi käsityksekseen "ettei pronssikaudella Suomessa merkitystä". Eli rannikon kiviröykkiöillä ei ole ollut vaikutusta uskonelämään?
Vähäisen tiedon pohjalta heräsi epäilys, että 1800-luvunitäisten juurien etsinnässä on voitu laittaa silmät strategisesti kiinni läntisiltä vaikutteilta. Pitänee lukea lisää, varasin kirjastosta Anna-Leena Siikalan uutuuden. Sitä odotellessa voisi kuunnella viime vuodelta Tiedevartin Missä Kalevalan kertomukset ovat syntyneet?
Luennolla käytiin läpi suomalaisia maailman synnyn myyttejä, joita esiteltiin myös Ylen kesäisessä ohjelmakokonaisuudessa:
Suomen synty, osa 1: Maailman synty ja merenpohjan muotoiluja Siikalaa haastatellaan myös näissä:
Suomen synty, osa 2: Iso tammi ja Päivän päästö
Suomen synty, osa 3: Sammon taonta ja ryöstö
Suomen synty, osa 4: Kanteleen soitto
Suomen synty, osa 5: Hirven hiihto
Suomen synty, osa 6: Tulen ja raudan synty
Suomen synty, osa 7: Polvenhaava ja Käärmeen synty
Suomen synty, osa 8: Vipusen virsi
Suomen synty, osa 9: Lemminkäisen virsi
Suomen synty, osa 10: Vellamon neidon onginta ja Kultaneito
Suomen synty, lisäosa 1: runonlaulaja Jussi Huovinen
Suomen synty, lisäosa 2: akateemikko Anna-Leena Siikala
Aristoteleen kantapää. Murtamattomat myytitKuva on viite kantauralilaisen kulttuurin piirteeseen "vesiteiden keskeisyys tämän- ja tuonpuoleisen yhdistäjinä". Arthur Wesley Dow: The Derelict (The Lost Boat). Zimmerli Art Museum at Rutgers University, Wikimedia
Minna Pyykön maailma. Suomalaisten mytologia ja luonto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti