sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kalastettua


Museoliiton blogissa Satu Savia uskaltaa kysyä Voisiko hidasta sisällönkuvailua nopeuttaa ja sen laatua parantaa joukkoistamalla? Hui, parasta miettiä vähän lisää ja pitäytyä retorisissa kysymyksissä...

Kirsimaria vastasi mm. kysymyksiin Millaiselta, aivan erilaista alaa edustavalta ammattilaiselta historiantutkijalla voisi olla opittavaa? ja Jos voisit aikamatkailla kerran, minne menisit?

Riku Kauhanen päivitti Pikkumuseon haasteet -blogia teksteillä Sotatutkimusprojektin kuulumisia ja Kuopan kuopimista. Mullan alta tarjosi arkeologisen päivityksen Turusta ja Paul Hänninen kertoi terveiset Viron kaivausleiriltä. Vantaan kaupunginmuseon blogissa puolestaan Vantaan kesän kaivauksista.

Dich Harrison kirjoitti på svenska hevosen ja vuoristoratojen historiasta. Aleksis Salusjärvi savusta ennen ja nyt.

GreenWoman tutustui Savon kulttuuriperintökohteisiin. Reijo Valta esitteli Kurikan kusikiven.

Torsten Kälvemark jatkoi suomalaiseen sanomalehtikirjastoon tutustumista på svenska.

J. Tapio kertoi omakustanteeseen päätymisen syistä. Maria Pääjärvi otsikoi Olipa kerran Klyrgia tai kenestä tahansa saattoi tulla kirjailijaJuri Nummelin toteaa
Nykyaika muistuttaa muutenkin koko ajan enemmän ja enemmän 1600- ja 1700-lukuja. Minttu Vettenterä on tästä muutenkin hyvä esimerkki kuin vain Enkeli-Elisan takia. Hänen teoksensa ovat palvelukustanteita (yhtä lukuun ottamatta), toisin sanoen hän maksaa kustantajalle, että tämä julkaisisi hänen kirjansa. Tämä muistuttaa hyvin paljon noina vuosisatoina yleisiä tapoja julkaista kirjoja. Kirjapainon omistaja saattoi vaikka toimia kustantajana ja kirjailija osti teoksensa koko painoksen myydäkseen sitä itse.
Titania ei arvostanut Enni Mustosen uusimpia kirjoja ja kaipaa historiallista romaania, jossa "historiallisuus ei ole pelkkää sanahelinää". Jori lukiAntti Tuurin Kylmien kyytimiehen. Jani suosittelierästä kirjaa "Lääketieteen historiasta ja valokuvauksesta kiinnostuneille tietenkin, mutta myös muille taiteen ja historian ystäville."

Katzu sai hyviä uutisia:
Voi sitä onnen määrää kun tajusin, että olin päässyt yliopistoon! Pääsin heti ekalla läpi enkä ollut edes hakenut minnekkään muualle kuin juuri ÅA:han ja vain sitä yhtä ainetta lukemaan. Voi jumpe, miä lähden opiskelemaan historiaa yliopistoon! En voi uskoa tätä todeksi :D [...]Haluan hautautua kirjapinojen keskelle fiilistelemään mennyttä aikaa kirjojen avulla. Haluan viettää tunteja kirjastossa etsien jotain tiettyä tietoa. Haluan kirjoittaa historiasta, haluan opiskella historiaa ja haluan tutkia historiaa. Olen ihan täpinöissäni!

2 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Aika outoja olivat kumminkin tuon Titanian argumentit Enni Mustosta vastaan. Sai näppylöitä saksankielestä ja siitä että päähenkilö oli vain 50 sivua Lapissa...

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kullakin on makunsa. Molemmat kyseiset Mustosen kirjat olen lukenut, ensimmäisestä tänne kirjoittanutkin ja mielenkiinnolla odotan syksyllä ilmestyvää trilogian loppua. Olin itsekin hieman pettynyt siihen, että kakkoskirja lähti Lapista Saksaan, mutta tarina vie minne vie. Ja mainostekstin perusteella kolmannessa osassa takaisin Lappiin.

(Pitäisi joskus ehkä formuloida linkitysperiaatteeni, johon ei sisälly se, että olisin välttämättä samaa mieltä kirjoittajien kanssa tai se, että tekstit olisivat jotenkin erinomaisia. Ovatpahan vaan minusta mielenkiintoisia. Mutta kun harkinnassa on tämän perinteen lakkautus, niin on vähän myöhäistä tehdä linjauksia.)