lauantai 28. heinäkuuta 2012

Oulun hautausmaalla


Maanantain kohdalla Oulun tapahtumakalenterissa oli illalla kahden tunnin hautausmaakierros, jonka kuvaus ei varsinaisesti houkutellut, mutta hinta oli kohdallaan. Ilmainen.

Olin henkisesti valmistautunut olemaan ainoa asiakas, mutta paikalla oli niin paljon väkeä, että molemmat oppaat saivat reilun kokoisen ryhmän. Kierroskaan ei ollut niin geneerinen kuin olin luullut. Joka viikolla on eri teema, nyt kirjailijat ja kuvataiteilijat.

Sujuvasanaista opasta jaksoin ihmeen hyvin kuunnella, vaikka yli puolet hautakivien nimistä olivat minulle outoja. Yhden kohdalla tuli sentään opastuksen aikanaa ahaa-elämys. Kultaseppä Juha Pekuri oli tehnyt juuri sen komean kynttelikön, jota olin Pohjois-Pohjanmaan museossa erityisesti pysähtynyt ihailemaan.

(Luulin, että olisin saanut muiden kierroksen kuvataiteilijoiden tuotantoon kosketusta seuraavan päivän käynnillä Oulun taidemuseoon, mutta siellä olikin esillä vain vaihtuvia näyttelyjä modernia taidetta. Kaikki kunnia eläville taiteilijoille, mutta eikö isosta rakennuksesta olisi löytynyt joku nurkka kokoelmien vanhempien teosten esillepanoon?)

Tatu Vaaskiven nimeä en ollut kuullut ennen blogiin Suljetut vaunut törmäämistä. (Eli en harrasta sanaristikoita enkä ole ihan jokaista Reijo Vallan blogikirjoitusta tavannut.) Oulun kaduilla tuli vastaan muistolaatta ja nyt hautakivensä äärellä sain pikakatsauksen elämänsä kulkuun.


Samuli Paulaharju oli tuttu jo nimenä ja Pohjois-Pohjanmaan museossa olin nähnyt työhuoneensa rekonstruktion.




Hautausmaa on vanha ja hautoja säilynyt 1800-luvun alusta asti. Niinpä pääsimme myös kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen hautakivelle, josta teksti keskittymällä vielä erottui. Harmittavasti minulle selvisi vasta juuri ennen Oulusta lähtöä, että Toppeliuksen koristelemalle Haukiputaan kirkolle olisin päässyt julkisella liikenteellä. Aina jää jotain huomaamatta.


Viimeisenä kohteena kierroksella oli Oulun varmaankin tunnetuimman kirjailijan Teuvo Pakkalan hauta. Naisia ei ollut kierrokseen saatu mukaan yhtään. Ilmeisesti Sara Wacklin haudattu jonnekin muualle? Ja Liisa Tervo?


Jossain kohtaa kierrosta silmäkulmaani osui (eikö olekin erinomainen kielikuva) tuttu nimi: Hohenthal. Avot, olihan minulla tässäkin kaupungissa (kaukaisia) sukulaisia.


3 kommenttia:

Kari K kirjoitti...

Siinähän se Liisa Tervon hauta on yhdessä miehensä Teuvo Pakkalan kanssa.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Suurkiitos kommentista, jonka lukeminen tuotti ensin kirosanan ja sitten nauratti loppupäivän. Ja opin jotain uuttakin!

(Joko Liisa Tervoa selvitellessäni Agnes Pakkalan o.s. Tervo Wikipedia-sivua ei ollut olemassa tai sitten google-taitoni kaipaavat päivitystä.)

Nimetön kirjoitti...

Mukava kuulla, että kierroksella viihtyi, vaikka itsestä aina on parantamisen varaa. Liisa tervo on Agnes Tervon kirjoittajanimi - jäi mainitsematta. Sara Wacklin on haudattu Tukholmaan, jossa hän asui loppuvuotensa. Nyt kierroksella on kaksi naista lisää: valokuvaaja Ina Liljekvist ja taiteilija Amélie Lundahl (vaikka ei ole sukuhaudassa. Terv. Leena Kontiokari, opas