Pitkittyneen vilustumiseni vuoksi minulta oli jäädä Tuntemattoman emännän näkeminen elokuvateatterissa väliin. Lauantaisen aatehistorian tentin jälkeen oli sopiva tunnelma ja rohkaistuin yrittämään. Enkä onneksi yskinyt kuin pari minuuttia elokuvan alussa.Olin ymmärtänyt, että Tuntematon emäntä kuvaisi aikusten naisten elämää maaseudulla sodan aikana, joten olin hieman hämmentynyt elokuvan ajan, sillä haastateltavat olivat enimmäkseen olleet lapsia sodan aikana. He tietenkin kertoivat äitinsä(kin) kokemuksista, mutta loppujen lopuksi tuntui siltä, että emäntä jäi edelleen tuntemattomaksi. Enimmäkseen kuvattiin rankkaa työntekoa ja köyhiä oloja, mikä ei varsinaisesti eroa siitä, mitä elämä oli ennen sotaa.
Voima-lehdessä elokuvasta oli melko positiivinen arvio, jota en valitettavasti ottanut talteen. Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä Anu Silfverberg toteaa "Voimakkaana elokuvasta nousee esiin se emotionaalinen ja sosiaalinen työ, jota vaadittiin kun isät palasivat kotiin muuttuneina miehinä, joita oli varottava, hoidettava ja pelättävä. Siihen tai johonkin muuhun olisi voinut rajata enemmän. Nyt dokumentti pyrkii kattamaan kaiken mitä tehtiin, mistä seuraa, että elokuvallisuus jää paikoin oppituntimaisuuden jalkoihin."
Filmi oli kuitenkin henkilökohtaisten muistojen esittelyä, eikä tutkittua faktaa. Jossain välissä todettiin, että kaikki palautetut venäläiset sotavangit tapettiin. SukuForumilla ei olla näin kategorisia ja jostain tutkimuksesta varmaan löytyisi perusteltu näkemys.
Kuva Sirkka Nukarin kotiarkistosta, Tuntemattoman emännän lehdistökuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti