Hetki tuoreen paimenmuiston parissa

Vilaisin Sukuhakuria ja löysin notifikaation Biografiakeskuksen sivuille avatusta verkkomatrikkelista Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721. Olin tietoinen sen tulossa olosta ja kalenterissa oli mahdollisena menona pari päivää sitten pidetty seminaari, jossa laitos käsittääkseni julkistettiin. Mutta ehti sitten kuitenkin unohtumaan.

Käyttöliittymä on Kansallisbiografian käytöstä tuttu ja pappeja tunnen 1600-luvulta niin monta, että lähinnä on vaikeuksia valita mistä aloittaa tarkastelu. Availin muutaman ja olo oli pettynyt. Miksi? Teksteissä ei ollut mitään selkeästi virheellistä tai puutteellista, mutta...

... kun on tottunut Yrjö Kotivuoren toimittamaan Ylioppilasmatrikkeliin. Niin silmät hakevat sivun alareunasta lähdeluetteloa, turhaan. Hakee linkkejä ees ja taas ja löytää vain linkin taakse (isään). (Muitakin linkkejä on tekstissä, mutta ei perhelinkitystä.)

Esimerkkikappaleessa Prochopaeus, Procopoeus, Christiernus Petri, Kristian Persson on uutena tietona, suluissa ja kysymysmerkillä varustettuna, työpaikkakunta, jota en ole missään materiaalissa tähän mennessä nähnyt. En ole edes löytänyt muuta lähdettä kotisaarnaajana ololle (ulkomuistista) kuin miehen hautajaispainatteen. Jossain kirjeissä voisi olla mainintoja? Mutta hiukkasen hankala jatkaa tutkimusta tästä eteenpäin. Ja kuitenkin etusivunsa mukaan matrikkelin pitäisi palvella "eri alojen akateemisia tutkijoita myös sukututkijoita sekä kaikkia henkilö- ja kirkkohistoriasta kiinnostuneita". Akateemiset tutkijat voinevat käyttää tällaista kokoonraavittua tietoa, mutta en usko itse siihen merkittävässä määrin luottavani. Mutta Kotivuoren tiedoista samasta miehestä tulen poimimaan useampiakin asioita. Ja mahdollisesti antamaan täydentävää palautetta. Kunhan kyseisen käsikirjoituksen pariin palaan.

Mutta sitä ennen selailin vielä paimenmuistoa. Hmm... Cardiaster, Simon Bartholdi (1592–1674), lainattu pitkät pätkät Salmisen pitäjänhistoriaa ja artikkelia. Mutta vastaavia lainauksia Loimaan pitäjänhistoriasta ei ollut Procopaeuksen kohdalla. Alkaa kaivata tietoa toimitusperiaatteista ja oikean reunan valikosta löytyykin Saatteeksi, josta selviää, että

Pyrkiminen mahdollisimman lähelle täydellisyyttä on kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa toki tavoittelemisen arvoinen ihanne, mutta rahoitusta, joka mahdollistaisi kaiken eri arkistoissa säilytettävän henkilöhistoriallista aineistoa enemmän tai vähemmän sisältävän arkistomateriaalin järjestelmällisen läpikäymisen poimimalla niistä kaikki mahdolliset tiedonmuruset tutkimuksen kohteena olevien pappien pienoiselämäkertojen täydennykseksi, ei ole meillä osoittautunut olevan saatavissa, eikä samasta syystä ole ollut mahdollista edes tarkistaa systemaattisesti alkuperäislähteistä suku- ja henkilöhistorian ammattitutkijoiden ja sukututkimusharrastuksessaan uutterina ja sitkeinä taitaviksi kouliintuneiden alan harrastajien eikä liioin paikallishistorioita kirjoittaneiden historiantutkimuksen korkean tason ammattilaisten tutkimuksista pappien pienoiselämäkertojen täydennykseksi löytyviä tietoja.

(Lähdeluettelo oli linkitetty oikeaan reunaan.) Saatteeksi-tekstissä vielä todettu

Näissä esipuheissaan paimenmuiston toimittajat toteavat ”olevansa tietoisia siitä, että teoksessa pakostakin esiintyy puutteellisuuksia”, ja ”esittävät tämän vuoksi vetoomuksen kaikille tutkijoille ja harrastajille, että he kartuttaisivat paimenmuiston tietoja arkisto- ja muilla löydöillään”.

Esillä olevan Turun hiippakunnan paimenmuiston 1554–1721 kirjoittaja ja hänen toimeksiantajansa Suomen kirkkohistoriallinen seura kohdistavat nyt tämän vetoomuksen tämän päivän suku- ja henkilöhistorian tutkijoille ja sukututkimuksen harrastajille.