Jo jokin aika sitten kuvittelin saaneeni Sonnenburgin problematiikan hallintaan. Mutta kun lauantaiaamuna sitä väänsin kirjaan sopivaksi tekstiksi, tuntui että edelleen puuttui jotain. Googlella tuli lupaava osuma. Löytö oli erinomainen, väitöskirja, joka käsitteli oikeaa aikaa ja paikkaa (Adamson, Andres: Hertsog Magnus ja tema "Liivimaa kuningriik"). Pikkiriikkinen ongelma syntyi kuitenkin kielestä. Siitä sain juuri sen verran tolkkua, että tiesin missä olivat kriittiset kohdat ja tajusin myös monen muun luvun sisältävän hyödyllistä tietoa. Kielitaitoa ei minuuteissa eikä päivissä tekaista, mutta eräs ystävä tarjosi kääntäjäksi äitiään. Voisi olla myös hyödyllistä ottaa tekijään itseensä yhteyttä, tämä edelleen harkinnassa.
Maanantaina oli blogitekstinä asiaa registratuurasta. Sain siihen Anu Lahtiselta arvokkaita kommentteja, joiden perusteella lähetin jo samana päivänä tiedustelun Riksarkivetiin. He olivat yhtä tehokkaita kuin aiemminkin ja jo keskiviikkona postilaatikkooni (ilman kustannuksia!) lennähti ote registratuuran henkilöhakemistosta. Kaksi ensimmäistä sivua Sonnenburgin aikaa, joten ainakin minulla on nyt Almquistin kirjan lisäksi toinenkin lähteentapainen sille, että Olof Ångerman siellä tosiaan huseerasi.
Tiistaina käväisin pitkästä aikaa SSS:n kirjastossa, sillä tiesin siellä saavani käsiini tänä vuonna ilmestyneen Jan Bruniuksen kirjan Vasatidens samhälle. En vägledning till arkiven 1520-1620 i Riksarkivet (Skrifter utgivna av Riksarkivet nr 32). Pelkällä selauksellakin löytyivät kriittiset lauseet "Riksregistraturet har vissa luckor. De brev som gällde fogdarna och deras skatteuppbörd skrevs inte alltid in i registraturet utan finns oftast enbart bevarade i avskrifter som bilagor till fogderägenskaperna." , jotka vahvistivat maanantaina esittämäni arvailut. Kun puolellani on kaksi ruotsalaista ja yksi hyvinkääläinen niin uskallan olla eri mieltä kuin yksi yksilö, joka saa kuvitella minut höpsöksi sukututkijaksi, jos niin haluaa.
SSS:n kirjastossa käynti säästi suunnitellun Balttia-kirjasto vierailun. Molempien kirjastoluetteloissa oli samat puhtaaksikirjoitetut maakirjat Saarenmaalta, jotka sain SSS:n kirjastosta kotiin lainaksi. Esittelytekstit viroksi ja saksaksi, tilit saksaksi. Joko tekstiä oli modernisoitu tai sitten Porissa opetettiin 1960-luvulla erittäin vanhanaikaista saksaa. Äitini nimittäin innostui ja onnistui kääntämään ravintolaruokaa odottaessamme verotavaroista kolmenlaista sianlihaa ja olisi varmaan jatkanut ruokatavaroita eteenpäin ellen olisi kiskonut kirjaa käsistään.
Kokeilin myös onniarvoon hyllysurffausta SSS:n kirjaston Balttian kohdalla. Täysosuma! Suomeksi käännetty Balthasar Russowin Liivinmaan kronikka, joka kattaa oikean ajan ja kuvaa asioita suunnilleen niin kuin Olofini ne on kokenut tai kuullut. Moderneissa historiankirjoissa on herkullisimmat tapahtumat (kuten Tallinan linnaan hyökkäys käymäläkuiluihin laskettuja köysiä myöten) kirjoitettu kronikkoja lähteenä käyttäen, joten mielekkäämpää käyttää niitä suoraan. Viikonloppuna olin jo ehtinyt lukea toista kronikkaa, jonka englanninkielinen käännös on julkaistu verkossa, mutta suomenkielinen oli vielä parempi juttu.
Eilen onnistuin myös ilmoittautumaan lauantaiselle Siuntion retkelle eli pääsen taas maisemiin, joissa Olof liikkui! Jos vaan saisin sen kirjoittamispuolen aikaiseksi, niin kyllä tästä aktiviteetista jonkinlainen 1500-luvun sekasalaatti tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti