Vielä kerran rajanvetoja

"Kaikkia historiaa koskevia tutkimuksia voidaan kyllä perustellusti pitää historian esityksinä, mutta valtaosa historian esityksistä jää yhtä perustellusti historiantutkimuksen ulkopuolelle." "Historiantutkimuksen sen sijaan erottavat muista historiankirjoituksen lajeista juuri tieteellisen työskentelyn periaatteet." "Mutta mikä historiaa koskeva esitys sitten on tieteellinen ja mikä ei? ... historiantutkijalle on perusteltua esittää tietoteoreettinen vaatimus, että hänen on nimenomaisesti argumentoitava tutkimustulostensa puolesta. Historiantutkija myös tietää, että hän ei saa esittää perustelemattomia väitteitä. ... Historiantutkijan kokonaistulkinnan on oltava johdonmukainen ja sisäisesti ristiriidaton."

Jorma Kalela: Historiantutkimus ja historia s. 47, 62, 162

"Yksi historiantutkijan harrastajasta erottava piirre onkin se, että tutkijan on aina ilmoitettava lähteensä. Tässä suhteessa myös historiantutkijan ja toimittajan työt eroavat toisistaan." "Kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa vaaditaan tietojen luotettavuutta, verifioitavuutta ja edustuksellisuutta."

Marjatta Hietala: Mitä tutkia ja miten?
Historioitsijan arki & tutkimuksen prosessi s. 17, 22

"Monelle historianharrastajalle historia on vain kuvailevaa kertomusta, joka karttuu kerronnan ja erilaisten kokemusten kautta, eikä menneisyyden hahmottamiseen tarvita teoreettisia lähtökohtia. Riittää, kun kertoo miten asiat ovat oikeastaan olleet eli Leopold von Ranken sanoin "wie es eigentlich gewesen ist". Yhä useammat tutkijat ovat hylänneet rankelaiset lähtökohdat huomatessaan, ettei menneisyyden rekonstruoiminen ole koskaan mahdollista. Historiantutkija voi vain lähestyä menneisyyden tapahtumaa ja väittää tietyllä todennäköisyydellä, miten asiat ovat saattaneet olla."

Marjatta Hietala: Mitä tutkia ja miten?
Historioitsijan arki & tutkimuksen prosessi s. 21

"Harjaantunut historioitsija on yhtä varma tulkintojensa epävarmuudesta kuin aloittelijakin. Ammattilainen eroaa aloittelijasta siinä, että hän ei pidä työssään kohtaamaansa epävarmuutta omana vikanaan, hairahdu pitämään itseänsä kyvyttömänä ihmisenä."

Markku Hyrkkänen: Historian arvo ja viehätys.
Tutkijan kirja s. 187

"Historiantutkimukselle on ominaista se, että välillä tutkimuksen eteneminen puuroutuu. ... Tämän tiedostaminen ja hyväksyminen helpottaa kohtaamaan tutkimukseen valitettavasti kuuluvaa ahdistusta. Ehkä tämä on asia, joka erottaa ammattitutkijan opiskelijasta - ammattihistorioitsija tietää ahdistuksen odottavan ja on valmiimpi kohtaamaan sen."

Autio, Katajala-Peltomaa, Vuolanto: Ongelma, oivallus ja onnistumisen ilo.
Historioitsijan arki & tutkimuksen prosessi s. 151