Kertauskurssi – kolmas osa

Tottakai ryntäsin hakemaan Burgman-kirjan. Avasin kaupassa sen verran, että näin jonkun kauniin kuvan ja kävelin kassalle. Kevyt selailu kotona näytti, että mukana on ihan hyödyllistä materiaalia, kunhan ehdin takaisin Helsingin asioihin.

Kotona odottivat Ruotsista tulleet perinnöksiostoasiakirjat. Sivumäärä ei valitettavasti taannut mitään, silmäilyn perusteella syntyi siitä, että todetaan useampaan kertaan, etteivät edellisen asujan pojat halunneet estää perinnöksiostoa, joka siten saatiin aikaiseksi. Ei talokuvausta tms. Liitteenä tosin oli 1800-luvun alun sanomalehtiä Ruotsista, joissa asiasta oli kuulutettu, joten saan jotain kuvitusta. Mutta tärkeintä, että tuli tarkistettua, ettei jää kaivelemaan. Ja 230 kruunulla en olisi tehnyt reissua Tukholmaan millään välineellä.

Kirjastosta hain 3 varattua kirjaa, 2 ei-sukututkimuksellista ja yksi, joka osoittautui pieneksi sukututkimukseksi. Ikkunalaudan vuoresta sain siirrettyä eteisen lähteviin illan mittaan:

• Elisabet Thorsell och Ulf Berggren: Finn din släkt! I svenska och utländska källor och på nätet. 2000
• Suvun nimet kirjoihin. Opas sukujulkaisun tekijälle. Toim Heikki Manninen. 1998
• Per Olov Bergman, Ingemar Carlsson och Bo Nilsson: Ordna ditt släktarkiv. 1985
• Göran Berglund: Sök dina rötter. Handledning i släktforskning. 1985

Finn din släkt on muokattu sanomalehtijutuista. Mielenkiintoista ja harvinaisempaa tekstiä olivat eri maiden käytännön sukututkimuksesta kertovat lyhyet jutut. Opin myös uutta sanastoa. Tähän asti olen luullut, että pikkuserkku on småkusin, mutta päähän jää toivottavasti nyt rimpsu: kusin, syssling/tremänning, brylling/fyrmänning, pyssling/femmänning, ..., niomänning, ... Hieman ihmettelin toteamusta, että hallantilaisesta 1700-luvun alussa eläneestä nimismiehestä tehty sukututkimus 70 000 jälkeläisineen, oli mainittu Guinnessin ennätyskirjassa maailman suurimpana selvitettynä sukuna. Luulisi, että kauempaa lähteviä, ja täten isompiakin (?), tutkimuksia olisi tehty.

Suvun nimet kirjoihin ei ollut uusi tuttavuus, mutta oli terveellistä lukea uudelleen Marja-Liisa Putkosen erinomaisia neuvoja. Kirjan lopun luettelosta ”Henkilö- ja paikallishistoriallista aineistoa sisältäviä arkistoja ja kokoelmia” keksin yhden uuden mahdollisuuden paikallishistorialliseen tutkimukseen.

Ordna sitt släktarkiv jakaantuu kolmeen osaan käsitellen sekä suvun että sukututkimuksen arkistojen järjestämistä, tietokoneita ja valokuvia. Arkistojärjestyksen neuvot tulivat ammattilaiselta, mutta päätyivät sukututkimuksen osalta saman kuin monet lukemani amerikkalaiset ohjeistukset: riippuu tutkimuksesta.

Berglundin kirja on työstetty luennoista ja täyttä tekstiä kannesta kanteen. Osin vanhentunutta, mutta ammattiryhmien lähdelistasta löysin yhden vihjeen omiin tutkimuksiini. Loppupuolella kirjaa oli omaleimaisempaa aineistoa kuten grafologiaa, karvaisten korvalehtien reunojen periytyvyyttä ja suomalaisten puumerkkien vertailua egyptiläisiin hieroglyfeihin.

Niiniojan Seppo tarjosi muuten Forumilla erinomaisen linkkivinkin, jota olen jonkun aikaa kaivannut. Tuorein tieto "tuoreista seurakuntien mikrokorteista" löytyy Mikkelin maakunta-arkiston sivulta.