Olin asennoitunut lukemaan antaumuksella käräjäpöytäkirjoja, mutta kohtasin sitten pieniä vaikeuksia niin, ettei edistyminen ollut hääviä. MP3-soittimeni kuulokkeet muuttuivat stereosta vaihtelevaan stereoon ja sitten monoon - mikä vaikeutti keskittymistä. Edistymisessä taas täytyi siirtyä järjestelmällisyydestä 10 vuoden aikahyppyyn, sillä sattumalta joku toinen käytti tarvitsemiani filmejä. 1780-luvun käräjät osoittautuivat piiiitkiiksi, enkä edistynyt kuin pari vuotta runsaassa kolmessa tunnissa.
Kertauskurssikirjana oli tällä kertaa
- Jan Garnet: Kulturhistoria för släktforskare. 1982
Garnetin kirja oli miun-maun-mukainen, keskittyen nimensä mukaisesti kulttuurihistoriaan. Painotus oli 1800-luvun lähteissä, joten sisältö ei ollut Suomen lähteiden kanssa täysin analoginen, mutta uusia ideoita sivuilta kyllä irtosi.
Ja ihan hyvää tietoakin. Kuten, että perinnöksiostot tehtiin vuodesta 1793 ilman tilan inventointia ja arviointia, joten eilen saatu asiakirjakopio oli siis täysin asianmukainen. Perunkirjojen kohdalla kirjoittaja antoi erinomaisen (joskin työlään) neuvon verrata perunkirjoja muihin saman paikkakunnan, ajan ja säädyn edustajiin. Ehdottomasti olisi pitänyt tehdä.
Esitetystä kirjallisuuslistasta poimin erinäisiä tutkittavaksi. Ruotsin historian kirjojen yhteydessä minulla on ollut vaikeuksia tietää mikä on populääriä ja mikä "luotettavaa". Tosin populääri on kaltaiselleni amatöörille aivan tarpeeksi haastavaa - ruotsiksi luettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti