Eilen olisin halunnut olla kahdessa paikassa yhtäaikaa ja toisaalta ennen sitä aikaa ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä.
Ei-mitään-tekemistä ajan kuluttamisen aloitin käymällä SSS:n kirjastossa. Lahjoitin Talan väitöskirjan sinne, omissa hyllyissä on muutenkin tarpeeksi tavaraa. Pikaluin myös tuoreen Sukutiedon.
Kansallisarkiston aulassa oli nuorisoinvaasio. Päivystäjän mukaan kyse oli avoimen yliopiston kurssilaisista. Suhtauduin lausuntoon epäilyksellä, sillä itse en hakiessani ole löytänyt hissan kursseja ohjelmistosta. mutta nyt kun tarkistan mm. Turun yliopisto tarjoaisi paljonkin mielenkiintoista. Mutta kun en asu Salossa. Enkä voi palata ajassa viime kevääseen. Kauniaisissa (!) on alkanut tänä syksynä Suomen historian aineopinnot/lähiopetus (35 op), mutta vaaditaan "Historian perusopinnot (25 op/20 ov) suoritettuna vähintään hyvin tiedoin". Laiskuuteni pyrkii esiin, pysyn amatöörilinjalla.
Istuin hetken KA:n kirjastossa lukemassa tuoreita sukututkimusyhdistysten lehtiä. Sukuviesti 4/2008 sisälsi ensimmäisen osan artikkelia Turun Tuomiokirkon muurihaudat, joka kiinnosti elokuisen vierailun takia. Lisäksi siinä mainittiin esi-isän veljen hauta. Mutta vähän ihmetyttää, eikö kukaan ole saanut päähänsä kirjoittaa vuoden 1775 hautaluetteloa puhtaaksi ja julkaista? Sisältää artikkelin mukaan sukulaisuustietoja.
Samassa lehdessä julkistettiin hanke nimihakemistosta Savon tuomiokirjoihin 1639-1809. Kunnianhimoa sitä olla pitää! Idea oli jutun perusteella lähtenyt Varkauden Seudun sukututkijoilta ja olivat jo rekrytoineet siihen muitakin yhdistyksiä mukaan. Ja antavat skannaamiaaan kuvia SSHY:n kantaan. Yhteistyö on voimaa.
Tämän ajantappamisen jälkeen siirryin Tieteiden talolle. Alakerrassa oli SSS:n luentotilaisuus. Kävin moikkaamassa Helsingin paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa, mutta törkeästi jätin hänet luennoitsijan kanssa isoon tyhjään saliin ja siirryin neljänteen kerrokseen. Siellä pidettiin SHS:n paneelikeskustelu Suomalaisen naishistorian uusia suuntia, esiintyjinä Kirsi Vainio-Korhonen, Maarit Leskelä-Kärki ja Anu Lahtinen.
Saattoi olla, että valitsin väärin, en nimittäin saanut keskustelusta paljoakaan irti. Mielenkiintoisin pätkä tuli kyselyosuudessa, kun kysyjä mainitsi Oula Silvennoisen väitöskirjan saamaan julkisuuden (lue: Hesarin iso juttu) ja esitti huolen, että kun naishistoria siirtyy yksityisempään ja henkilökohtaisempaan suuntaan se marginalisoituu kun arvostus on edelleen miehisellä poliittisella historialla.
Kysymys oli hyvä, mutta vastauksiin en ollut tyytyväinen. Sillä keskustelijat alkoivat innolla selittää, että kyllä heidänkin työssään on poliittiikan teko mukana, miten yksityinen ja julkinen sekoittuivat ennen 1800-lukua jne. Tiedän feminismin teoriasta vielä vähemmän kuin historian, mutta tämä kuullosti korvissani argumentoinnilta tyyliin "Pallomme ovat kieltämättä punaisia, mutta on niissä sinistäkin, eli kyllä ne ovat parempia kun kokonaan punaiset pallot". Whatever, tohtoritason historian tutkimus on jokseenkin kaukana meikäläisen ongelmista. (Ne pirskatin torpparit...)
2 kommenttia:
Moi!
Harmi, ettei esitys onnistunut innostamaan, me kun toivoimme että kirjeenvaihdon esimerkit olisivat kiinnostavia. Tiina Kinnusen esiinnostamaa kysymystä, johon viittasit, pohditaan kyllä usein, eikä tarkoitus ollut sitä ohittaa yliolkaisesti. Voimmehan jatkaa keskustelua tässäkin, jos haluat esittää tarkentavia kommentteja.
Yst.terv. Anu Lahtinen
Blogitekstinä huomioni olivat puhtaasti henkilökohtaisia eivätkä tarkoitettu tilaisuuden yleiseksi arvioinniksi. Esitysosan esimerkit kirjeistä yms. olivat mielenkiintoisia, mutta eivät tuoneet mieleeni uusia ideoita liittyen omaan tutkimukseeni.
Paikallis-, suku- ja henkilöhistorian harrastajana arvostan kaikkea tutkimusta, joka valaisee menneisyyttä näillä tasoilla - mahdollisimman elämän makuisena. Olen antanut itseni ymmärtää, että edellä mainituilla ei historian tiedepuolella ole kovin korkeaa statusta. Koska ne nähdään deskriptiivisinä eikä tarpeeksi johtopäätöksiä tekevänä, yleistävänä?
Naishistoriasta ja feminismistä minulla on vielä keveämpi teoreettinen tausta, joten todellinen argumentointi tai hedelmällinen keskustelu on näin ollen mahdotonta. Amatööripohjalta näen, että naisten historiaa (toimijoina ja toiminnan kohteina) pitää voida arvostaa tutkimuksena ja tuloksina suhteessa historiatieteen yleisiin kriteereihin (olettaen, että näitä on) eikä verraten toiseen historianalaan.
Lähetä kommentti