Omin taidoin löysin Segermanin muutamasta sotilasrullasta, mutta en sen enempää. Olin jo luovuttamassa kun Björnbergin rykmentin aliaksella Jägerhornin rykmentti tekemäni verkkohaku osui Kansallisarkiston Portin sivuun Viaporiin liittyvistä aineistoista, jossa mainittiin että
Suomen historian perustutkimustoimikunta on laatinut Kansallisarkistossa säilytettävän kortiston, johon on koottu tietoja Suomessa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa palvelleiden värvättyjen jalkaväkirykmenttien upseeriston, aliupseeriston ja sotilasvirkamiesten sosiaalisesta rakenteesta. Koska kortitettuihin rykmentteihin lukeutuivat myös Hamiltonin–Leskikuningattaren rykmentti ja von Willebrandin–Jägerhornin rykmentti, kortisto on hyödyllinen apuväline tutkittaessa Viaporissa palvellutta sotaväkeä.Tämän tilaaminen Kansallisarkistossa vaati kolme avustajaa henkilökunnasta, mutta onnistui kyllä. [Täydennys 13.8.2018: Perustutkimustoimikunnan paperiluettelo on 630:307.] Epäilen koskeneeni laatikkoihin aiemminkin, mutta en selvästikään Segermania etsien, sillä hänen kortissaan oli runsaasti uutta tietoa. (Kuva olisi kiva, mutta kännykkä kameroineen ei ollut mukana.)
Kortiston tekijä oli ensinnäkin löytänyt Segermanin useammasta armeijan rullasta ja tiesi näin ollen hänen kuolleen 10.2.1775. Todennäköisesti Loviisassa, mutta koska perhe oli sittemmin kadonneissa rykmentin kirkonkirjoissa, tätä ei voi vahvistaa.
Vielä mielenkiintoisemmin ja arvokkaammin kortiston tekijä (jonka nimi mainitaan kirjallisuudessa, mutta en laittanut ylös, pahoittelen.) oli tehnyt poimintoja Helsingin ja Loviisan henkikirjoista. Listaten ne kaikki sivun tarkoilla lähdeviitteillä!
Segerman mainitaan katselmuksessa 1759 naimattomana ja pääkatselmusrullassa 1763 naimisissa olevana. Avioliiton solmimisaikaa tiukentaa se, että Helsingin henkikirjassa 1762 mainitaan Börje Segermanin vaimo Christina. Ja varsinaiseen henkikirjaan (8338:253) kurkistaminen sivistää: armeijayksiköt ovat omina listoinaan! Tämähän avaa uusia tutkimusmahdollisuuksia muihinkin ongelmiin...
Seuraavana vuonna pariskunta muutti arvatenkin armeijan komennuksen seurauksena Loviisaan, jossa he (tai tarkemmin sanottuna Engla Christina, sillä sotilaat ovat vapautettuja henkiverosta) ovat henkikirjoissa 1763 (8887:856), 1764 (8891:890), 1765 (8895:816), 1766 (8900:862), 1767 (8904:906), 1768 (8907:888), 1769 (8910:1002), 1770 (8912:926), 1771 (8917:927) ja 1772 (8921:1200-1201). Tämän jälkeen Christinaa ei enää mainita eli hän on todennäköisesti kuollut.
Kertaakaan tytön nimeä ei mainita! Jos hän isän kuoleman jälkeen mennyt palvelukseen hän on henkikirjoissa vain etunimellään. Ja jos menee naimisiin säädyssään pysyen jää avioliiton solmiminen taas lähdekatveeseen... Lisäksi pitää muistaa, että on mahdollista, että henkikirjan numero on tarkoittanut ensin yhtä lasta ja myöhemmin toista eli syntymä vuoden 1766 paikkeillakaan ei varma. Tarkistin tuon 1775 kirjan sarakeotsikot (kuva) ja pitää ottaa vielä huomioon mahdollisuus, että taloudessa on vain jatkuvasti ollut alle 15-vuotias piika.
Jos oli olemassa helmikuussa 1775 jäänyt tytär, niin täysin tukiverkoton hän ei ollut. En tiedä missä enonsa Carl ja Axel Eric olivat vuonna 1775, mutta tuolloin Loviisan kaupunginviskaalina toiminut Johan Petter Flachsen oli tytön äidin serkku. (Kymmeniä vuosia myöhemminhän Carlkin hakeutui Loviisaan, jossa silloin oli kruununmakasiinin hoitajana serkkunsa poika.)
Vielä voisi lähteä Hämeenlinnaan hakemaan Segerman-pariskunnan perukirjoja. Kun edellä mainitutkin kuolivat Loviisassa, pian matka on ihan perusteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti