Museoton maanantai ja tiistaina tovi Tallinnassa

Maanantaina Tartosta oli talvinen tunnelma kadonnut. Vesitihkussa kävelin jonkin matkaa ja kohtasin Eliel Saarisen suunnitteleman kirkon, josta joko en ollut koskaan kuullut tai olin sen unohtanut. (Jos tuulessa roikottaa toisesta kädestä avonaista sateenvarjoa, voi olla vaikeaa ottaa skarppia kuvaa. Ja pilvisessä säässä on mahdotonta ottaa valoisaa kuvaa.)

Sitten rohkaisin mieleni ja menin kuokkimaan yhteen Tarton yliopiston kirjastoon. (En pääkirjastoon, sillä se oli remontissa.) En odottanut suunnatonta kirja-antia, mutta vuosien kokemuksella tiedän, että vieraassa kirjastossa osuu silmiin "uusia" asioita. Niin nytkin.

Kevyeksi aloitukseksi selasin Fritz von Dardelin hauskan kuvakertomuksen Herrar Black & Smith på väg till Skandinavien, joka tarjosi hienon laajennuksen 1800-luvun matkakirjoitusharrastukseeni. Lisäksi lopun taustoittavasta osiosta löysin pari 1802-kirjallisuusvinkkiä.

Samaa projektia ajatellen kävin läpi myös Samuel E. Bringin kirjasta Biblografiska handbok till Sveriges historia (1934) kyseisen ajanjakson. Olisinpa tuntenut kirjan jo aiemmin! Bring nimittäin esitteli suunnilleen samat lähdejulkaisut, jotka sattumanvaraisin metodein olen kaivanut kirjaston varastoista eteeni. Mutta nyt sain pari nimeä vielä lisää JA lähdekriittisen asiantuntija-arvion kaikkien hyödyllisyydestä ja puutteista. Helpotuksekseni arviot jo tutuista julkaisuista eivät olennaisesti eronneet omistani.

Kuten niin monta kertaa aiemmin, mielenkiintoisimmat kirjat olivat noin sata vuotta vanhoja ja niiden sivut edelleen aukileikkaamattomia! Yksi näistä oli Henrik Schückin sarjan Ur gamla papper kuudes osa, josta onnekkaasti oli näkyvissä artikkelista Folklitteratur krinoliinikuva.

Krinoliiniartikkelini on tulossa julki ensi viikolla (huu!), joten Annan salongissa viime viikolla arkkiveisuja käsiteltäessä päähän pälkähtänyt ajatus niissä mahdollisesti mainituista krinoliineista oli auttamattomasti myöhässä. Mutta ehkä johonkin Suomessakin on tuo tekstissä kansainväliseksi aineistoksi arvioitu kuva tungettu.

Tiistaina oli aika lähteä Tartosta. Kauniissa säässä ehdin tehdä siltakierroksen, jossa bongasin graffiitin, jonka valokuva esitän tekijänoikeuksista tällä kertaa välittämättä. Menneisyyden pukujen ja tietotekniikan yhdistelmä liian makea unohdettavaksi.

Tallinnassa aikaa oli muutama tunti ennen laivan lähtöä. Satsasin ne intialaiseen ruokaan ja uusintakierrokseen viikinkiajan Virossa. Kuten edelliselläkin kerralla tulkinta aarteiden yms. "virolaisuudesta" tuntui olevan hieman hötöllä pohjalla, mutta kokonaisuus loksahteli hieman paremmin paikalleen.

Edelleen viikinkiaika tuntuu haastavalta, joten olin iloinen löytäessäni museon kaupasta suomennetuista seinäteksteistä kootun julkaisun. Ostin, sillä muistin varassa tästä ei tule jatkossakaan mitään tolkkua.