lauantai 10. toukokuuta 2014

Nimistä

Vaan mitäpä on nimen kuuluisuus ja maine? Mikä siinä on ansiota ja mikä sattumusta? Satunnaisempaa nimeä lienee tuskin kukaan osakseen saanut kuin Elias Lönnrot. Sukunimen oli vasta hänen isoisänsä omistanut asumapaikan Vahterojan mukaan, ajan tavan jälkeen tietysti ruotsintamalla. Etunimensä hän sai suorastaan vahingossa, kun naapurin muori, jolle lapsen vieminen kasteelle oli uskottu, pitkällä matkalla pyryilmassa oli unohtanut vanhempain myötä antamat nimet.
Kaarle Krohn: Elias Lönnrotin muistopäivänä. Valvoja 4/1902 

Muuta nimistä ja niiden antamisesta:
Kuvituksena Atelier Apollossa kuvatut (SLS, Flickr commons) tytöt, joiden nimet ovat unohtuneet

perjantai 9. toukokuuta 2014

Neiti Hedvig Böökin kirjat

Henrik-tietokanta laajentui tällä viikolla kattamaan uusia kaupunkeja. Nyt on mukana "tietoja Helsingin, Hämeenlinnan, Kajaanin, Oulun, Porvoon, Rauman, Tampereen, Tornion (vuoteen 1788) ja Turun kaupunkien perukirjoissa ja huutokauppakamarien pöytäkirjoissa olevista kirjamaininnoista ja kirjojen omistajista ennen vuotta 1810."

Uutuuksista eniten kiinnostusta herätti Rauma ja silmäilin sen tietueet läpi. Ilahduttavasti mukana oli muitakin kuin säätyläisiä, mutta kiinnostavin kirjahylly oli kesäkuussa 1804 64-vuotiaana kuolleella neiti Hedvig Juliana Böökillä.

Luettelo on niin pitkä, että laitoin sen tuonne alimmaiseksi. Maanviljelystä, sotataitoa ja aatelin oikeuksia. Olisivatko kirjat voineet olla neidin isän tai veljen perintöä? Todennäköisyyden selvittämiseksi tarvittaisiin tietoa neidin perheestä, mutta sen saaminen ei osoittautunutkaan suoraviivaiseksi.

Hautausmerkinnän mukaan Hedvig Böök oli viimeksi asunut Aspössä eli Haapasaaressa. Sen samanaikaisessa rippikirjassa on päällimmäisenä ylivedetty nimi, joka voisi olla Böök, mutta ei Hedvig. Alempana on 22.7.1806 kuollut nimismies Arvid Bök. Hedvigiä ei näy millään sivulla eikä myöskään edellisessä rippikirjassa. Hiskin 1700-luvun kastetuissa isä-Böökit ovat tavallisia sotilaita, jotka eivät tunnu kuvaan sopivilta. Mysteeriksi jää siis kirjojen alkuperän lisäksi neidin vaiheet ennen kuolemaansa. Perukirjasta tietenkin saisi vinkkejä, jos oikeasti haluaisi tutkia.

Haapasaaresta sentään löytyi Wikipedia-sivu, jonka mukaan "Haapasaaressa sijaitsee vuonna 1801 rakennettu Haapasaaren kartano, joka on ollut muinoin kuninkaallinen hevostalli". Genos-artikkelin mukaan "Haapasaaren 1 1/2 mantaalin suuruisen kartanon omisti isonvihan jälkeen kruununvouti Erhard Wessman'in leski Magdalena Bergstock ja tila oli lampuotien hallussa." Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan heidän poikansa Natanael Wessman "Asui Rauman Aspön ratsutilalla" ja kuoli Raumalla 4.1.1794. Omistus 1800-luvulla oli suvulla, jonka jäsen maisteri Hugo Brander myi tilan vuonna 1932 eteenpäin (Lähteenä Sukutilat webissä).

Kuvituksena muotikuva vuodelta 1792. Nordiska museet, Wikimedia.

Neiti Böökin kirjat:
  • Jöransson, Christian Ludvig: Försök til et systeme i Sveriges allmänna hushållning och penning-väsende. Af Christian Ludvig Jöranson ...
  • Stålhammar, Otto Fredrik: Svenska justitiæ-och politiæ-värket, af riksens allmänna lag, regeringsform, äldre brukelige och nyare kongl. stadgar...sammandragit..
  • Hernquist, Peter: Underrättelse för en arrendator eller landthushållare, som wil upföda, utfordra, köpa eller sälja horn-boskap, får, swin med flera hemtamde diur, samt åt dem wid åkommande sjukdomar behörigen kunna bota
  • Historisk grundelig inledning til krigs-wetenskap, likmätigt the grundsatzer, och inrätningar, som faststälte, och i acht tagne äro af the största generaler, och ingenieurer i Europa: med ...
  • Fredrik II: Försök öfver krigs-konsten. Öfversatt från fransyskan.
  • Sweriges rikes lag gillad och antagen på riksdagen åhr 1734. Stockholm med kongl. may:ts allernådigste privilegio tryckt uti historiographi regni tryckerij.
  • Schönfelt, Carl von: Matrickel öfver Svea rikes ridderskap och adel. Med kongl. maj:ts allernådigste privilegio utgifven år 1770.
  • Carlskiöld, Pehr: Svea rikes ridderskaps och adels wapn bok, i koppar-stick. Med kongl. may:ts allernådigste privilegio, utgifven år 1764.
  • Ehrensteen, Edvard: Oförgripeliga bewis emot adelens rättighet öfwer skatte-gods / författade af ... Edvard Philipsson Ehrensten ; jämte bihang, af Åke Rålambs deduction, huru stora landtougs-gjärden olagligen gådt från kronan under frälset.
  • Svea rikes krigsmagts anciennitéts- och rang-rulla för år 1793. Uprättad på konungens nådigste befallning. Af dess general adjutants expedition.
  • 1 Band Diverse Förordningar och Riks dags Protocoller
  • 1 Kook-Bok
  • Diverse mindre Böcker och Skrifter

torstai 8. toukokuuta 2014

Mitä kirjastolta kysytään historiasta?


Laitoin aamulla erään kirjojen sisältöä koskevan kysymyksen Helsingin kaupunginkirjaston kysy.fi-palveluun. (Vastaava valtakunnallinen Kysy kirjastonhoitajalta edelleen olemassa myös.) Samalla vilaisin huhtikuun aikana historian alle luokiteltuja kysymyksiä, joiden kirjo oli melkoinen. Paikallishistoria ja lähihistoria ainakin kiinnostavat.
Viimeiseen osaisin vastata, mutta en kysyjää tyydyttävästi.       

Kuva: Tuulispää 42/1909       

Siltasaaren La Bella Theresita

Nykyään puhutaan uudesta sirkuksesta, mutta Helsingin Siltasaaressa esiintyi H. Cookin johtama Nouveau Cirque jo syksyllä 1903. Sanomalehtimainoksissa yksi sen ohjelmanumeroista oli La bella Theresita.

Kaarlo Kari piirsi tästä nuorallatanssijasta lehteen Tuulispää 2.10.1903 oheisen kuvan.

Mainosten mukaan Theresitan kiinnitystä Helsingissä pidennettiin alkuperäisestä, mutta jäähyväisten aika oli jo 16.11.1903. Tuolloin, neidon 20:ntenä syntymäpäivänä, pidettiin hyväntekeväisyysnäytös, jossa Theresitan luvattiin jakavan kaikille paikallaolijoille valokuvansa (Hufvudstadsbladet  16.11.1903). Näitä löytynee kotimaamme arkistoista, mutta minullapa on käytettävissä Kaarlo Karin näkemys kyseisestä näytöksestä. Tuulispää 20.11.1903 varusti sen kuvatekstillä "Helsingin herrat viemässä kukkalaitteita nuorallatanssija-kaunottarelle".


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Neljäkö vuodenaikaa?

Olin maanantaina pitkästä aikaa Anna Kuisminin salogissa. Aiheena oli, Silja Laineen alustuksella, vuodenaikojen kulttuurihistoria. Laine oli lähtenyt liikkeelle varhaisimmasta tunnetusta naisen päiväkirjasta Suomessa. Se on julkaistu nimellä Luotolaisnaisen päiväkirja 1859-1893 ja tullee kirjastosta aikanaan varatuksi.

Laineella oli monta mielenkiintoista tutkimuskysymystä mielessä. Minulle tuli mieleen kysyä (ääneenkin), että mistä lähtien meillä Suomessa on ollut neljä vuodenaikaa? Uskottavasti luonnon keskellä olleet ihmiset ovat havainnoineet vuoden syklisyyden, mutta mistä on peräisin jako neljään isompaan ajanjaksoon?

Jos etymologinen sanakirja olisi jo verkossa (ja sehän on tulossa? onhan?), voisi tarkistaa sanojen ikää ja merkityksiä sukukielissä. Vilaisin SKVR:ää, jossa ainakin kevät esiintyy luontevissa yhteyksissä varhaisimmissa kerätyissä runoissakin. Kysymys saa jäädä mietintämyssyyn.

Salongin aikana mieleeni tuli myös Suomen tiedeseuran 1860-luvulla julkaisemat ilmastohavainnot Suomesta. Niiden havaintoverkko oli melko harva ja harmikseni Satakunta ei ole edustettuna. En siis pääse koristelemaan sukutarinoitani tyylillä "Mari synnytti Matin, kun teeret olivat soitimella Kauvatsan metsissä". Mikä lienee tekstini laadulle vain hyväksi.

Keskustelussa säiden kirjaamista pidettiin 1800-luvun tieteellisyyden ilmentymänä, mutta minusta tuntui todennäköiseltä, että 1700-luvun hyödyn ajalla olisi ollut jotain vastaavaa. Muistiinpanoissani lähimmäksi pääsi Munsalan satokirjanpito vuosilta 1777-1794, joka kirkonkirjoista kopioituna julkaistiin Folkwännen-sanomalehdessä 26.11.1862. Jotain mainintoja vuodenaikojen ominaisuuksista siinä vilahtaa. Esimerkiksi vuonna 1785 "Våren var kall och torr."

Kevään merkkejä itselleni on isäni puutarhatöiden alku. Millä aasinsillalla mainittavissa vielä tuore julkaisu Museopuutarha: Perustaminen ja hoito, jonka voi ladata verkosta pdf:nä. Tiedotteen mukaan "sopii myös historiallisten puutarhojen uudistamista suunnitteleville ja kotipuutarhureille."

Kuvituksena Isaac Levitanin maalaus kevättulvasta vuodelta 1897. Wikipaintings.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Kun kaulahuivi oli muotikalu

Pari viikkoa meni farkkutakilla, mutta kun eilen lämpömittari oli kiinni nollassa vedin niskaani taas villakangastakin. Mutta en kaivanut esiin jo pakattuja villahuiveja, joiden käyttöä Suomen terveydenhoitolehden päätoimittaja Konr. Relander kritisoi numerossa 6/1895 mielenkiintoisesti:
"Ei löydy' totta tosiaan mitään hullumpaa kuin totuttaa kouluijässä olevia lapsia jäsenien liikkeitä kangistuttaviin päällysvaatteisiin ja jalkoja painaviin päällyskenkiin tahi kalosseihin ynnä kaulaa hennottelevaan huiviin."
"Mutta surkeinta on, että isännät ja emännät maallakin ovat ruvenneet noita kaupunkimuotoja noudattamaan. Oikein kipeästi koskee minuun joka kerta kun maalla näen kansakoulussa kulkevan pojan päällystakki päällään, posket kalpeina ja kaula upotettuna paksuun villahuiviin, tuohon vanhemman maalaisväenkin tarpeettomaan muotikaluun, jota ei kesähelteessäkään hennota luotaan heittää."
"Sarkatakki ja sarkahousut, päähän naapukka ja pieksut jalkoihin, siinä suomalaisen koulupojan puku, joka sopii yhtä hyvin köyhälle kuin rikkaallekin. Tällaisessa puvussa eivät jäsenet kangistu, eivätkä korvalehdet palellu. Ei tarvitse äitien varoitella lumihangista eikä isäin pahoitella saappaiden pohjia."
Viisi vuotta aiemmin päällystakkien yms. muotia esiteltiin alla näkyvin kuvin lehdessä Fackmannen : illustrerad tidskrift för skräddare. Lisää muotikeskustelua on Sonja Mäkisen gradussa Sarkaviitat laulavat jo viimeistä virttään : etnologinen tutkimus pukeutumisen diskursseista suomalaisissa sanomalehdissä 1875-1885.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kaupunkipostista puhelimiin


Googlen digitoimista julkaisuista tuli Tammerfors-hakusanalla esiin itselleni täysin tuntematon osa viestintähistoriaamme: kaupunkiposti. Kahdessa filatelisessa julkaisussa esiteltiin samat Helsingin ja Tampereen kaupunkipostimerkit. Yllä oleva leike kirjasta The illustrated catalogue of postage stamps ja ripauksen enemmän tekstiä on julkaisussa The Stamp-collector's magazine.

Sanomalehtikirjastosta löytyi näiden perusteella helposti ilmoitus Helsingin kaupunkipostin aloituksesta maaliskuussa 1866 (Finlands Allmänna Tidning 1.3.1866). Kyseessä oli yksityisyritys. Kun en ollut kaupunkipostista aiemmin kuullut ajattelin, että se on ollut lyhytaikainen ilmiö. Tullut viranomaisten lopettamaksi valtiollisen postin kilpailijana, tms. Mutta sanomalehtikirjastossa oli osumia vuosi toisensa jälkeen.

Täytyi siis turvautua Googlen verkkohakuun, joka toi eteeni pdf:n Merja Kihlin ja Ari Monosen kirjasta Tekniikkaa ja tarinoita Runeberginkadulla. Töölön puhelinkeskusrakennus 1915–2008. Se näytti mielenkiintoiselta paikallishistoriallisestikin, mutta kertoi akuuttiin tiedontarpeeseen, että
Puhelimen käyttöönotto toi muitakin muutoksia Helsingin viestitysalalle. Kaupunkiposti oli tullut käyttöön postihallinnon kilpailijaksi vuonna 1866, koska valtakunnallisella postilla ei ollut kotiinkantoa. Kun kaupunki laajeni, kotiinkanto kallistui, ja kun puhelinkin vei postilta viestintäasiakkaita, kaupunkipostin toiminta päättyi syyskuussa 1891.
Aika pitkään olisin siis saanut sanomalehtiä haravoida. Muuallakin on tainnut puhelin kaupunkipostin lopettaa, mutta monellako paikkakunnalla kaupunkiposti ehti toimimaan? Sanomalehtien perusteella Turussa ja Viipurissa toiminnan käynnistystä mietittiin. Ottaen huomioon filatelismin harrastajien määrän, olisi odottanut vastauksen verkosta löytyvän.

Postimuseon kuvastosta Suomen postimerkit en löytänyt yhtään kapunkipostimerkkiä. Hiukan lisätietoa oli linkkivarastossani homehtuneessa Ilkka Martikaisen gradussa Postin ja sen asiakkaan välisen oikeussuhteen sekä Postin vahingonkorvausvelvollisuuden kehityksestä 1636-2001. Siinä todetaan ettei vuoden 1874 postitoimintaa rajoittavan asetuksen perusteella lakkautettu muutamien ns. kaupunkipostia kuljettavien yritysten toimintaa. Lisätietona Martikaisella on alaviitteessään "Esim. Helsingin kaupunkiposti 1866-1891 ja Tampereen kaupunkiposti 1866-1881". "Esim." paljastaa, ettei Martikaisellakaan ole varmaa tietoa muiden olemattomuudesta.

Tuo vuoden 1874 Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus, jonka kautta yksityiset henget eräissä tapauksissa kielletään säännöllistä postikuljetusta maassa pitämästä. on luettavissa Kotuksen korpuksessa kuten myös saman vuoden Keisarillisen Majesteetin Armollinen kirje Postitirehtööreille maassa, muutoksesta niissä määräyksissä, jotka koskevat postivirkamiehille siitä tulevaa palkkiota, että he vastaan-ottavat sanomalehtien ja aikakauskirjain tilauksen sekä toimittavat niiden tilaajille-jakamisen.

Kun puhelinlinjat tulivat sitten vedettyä oli tarpeen kirjanen Sähkö II - Telefooni ja sen käyttäminen. (1900)

Kuva Tuulispää 14.10.1904

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Palkittuja opettajia vuonna 1900

"Leena Stiina Fallström Kiukaisten kappelista, syntynyt 1813, naimaton. On antanut alkuopetusta pienille lapsille kotonansa vuodesta 1841 vuoteen 1887 ja siten elättänyt itsensä. Nykyään hän elää hyväntekeväisyyden turvissa. Sauvansa nojalla vanhus vielä kykenee liikkumaan."
Leena Stiina kasvoi Panelian Heiskan torpassa. Hän menetti äitinsä vuonna 1828 (RK 1815-1828). Pikkuveljensä Matts "erhöll N. Testament" eli oli ilmeisesti osoittanut jonkinlaista oppineisuutta (RK 1829-1835). Lena jätti lapsuuden kotinsa vuonna 1836 ja Matts 1838, kun isänsä oli merkitty ruotuköyhäksi ja sokeaksi (RK 1836-42)

"Loviisa Lundelin, Hinnerjoelta, syntynyt 1824, naimisissa. Asettautui noin kahdenkymmenen ikäisenä asumaan Kataviston mäkitupaan Hinnerjoen kylässä, jossa hän siitä lähtien on kaiken ikänsä elänyt, ja on siitä pitäen kaiken aikansa, siis noin 55 vuotta, antanut kotonansa alkuopetusta yksityisten lapsille miltei ympäri vuoden ja harjoittaa samaa tointa yhä vieläkin. "Sangen monet Hinnerjoen väestöstä, isännistä renkimiehiin asti ja kuudenkymmenikäisistä nykyiseen kasvavaan nuorisoon asti, ovat Kataviston Loviisalta alkuopetuksen saaneet.""

"Susanna Jussila, Ilmajoelta, syntynyt 1827, on vaikuttanut kiertokoulun opettajana 32 vuotta. Viimeiset kymmenkunta vuotta niistä on hän pitänyt koulua enemmän yksityisesti eikä sinä aikana enää nauttinut kunnalta sitä apua, mikä aikaisemmin oli hänelle suotu. "Elää nykyään tosin kaikkien kunnioittamana vanhuksena, mutta köyhänä apua tarvitsevana leskenä".Likimain kolmekymmentä hänen entistä oppilastansa on pannut nimensä sen puoltokirjoituksen alle, jossa hänelle palkintoa pyydettiin."

Lainaukset: Isänmaan Ystävä 19.1.1900
Tunnelmakuva: Syöttösika. Kaarlo Karin piirros. Tuulispää 4.9.1903
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto