Pari viikkoa meni farkkutakilla, mutta kun eilen lämpömittari oli kiinni nollassa vedin niskaani taas villakangastakin. Mutta en kaivanut esiin jo pakattuja villahuiveja, joiden käyttöä Suomen terveydenhoitolehden päätoimittaja Konr. Relander kritisoi numerossa 6/1895 mielenkiintoisesti:
"Ei löydy' totta tosiaan mitään hullumpaa kuin totuttaa kouluijässä olevia lapsia jäsenien liikkeitä kangistuttaviin päällysvaatteisiin ja jalkoja painaviin päällyskenkiin tahi kalosseihin ynnä kaulaa hennottelevaan huiviin."
"Mutta surkeinta on, että isännät ja emännät maallakin ovat ruvenneet noita kaupunkimuotoja noudattamaan. Oikein kipeästi koskee minuun joka kerta kun maalla näen kansakoulussa kulkevan pojan päällystakki päällään, posket kalpeina ja kaula upotettuna paksuun villahuiviin, tuohon vanhemman maalaisväenkin tarpeettomaan muotikaluun, jota ei kesähelteessäkään hennota luotaan heittää."
"Sarkatakki ja sarkahousut, päähän naapukka ja pieksut jalkoihin, siinä suomalaisen koulupojan puku, joka sopii yhtä hyvin köyhälle kuin rikkaallekin. Tällaisessa puvussa eivät jäsenet kangistu, eivätkä korvalehdet palellu. Ei tarvitse äitien varoitella lumihangista eikä isäin pahoitella saappaiden pohjia."
Viisi vuotta aiemmin päällystakkien yms. muotia esiteltiin alla näkyvin kuvin lehdessä
Fackmannen : illustrerad tidskrift för skräddare. Lisää muotikeskustelua on Sonja Mäkisen gradussa
Sarkaviitat laulavat jo viimeistä virttään : etnologinen tutkimus pukeutumisen diskursseista suomalaisissa sanomalehdissä 1875-1885.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti