Karin kuoli vuoden 1620 alkupuolella. Ivar ehti ennen omaa kuolemaansa avioitua erään Annan kanssa. Kysyttäessä 20.7.1621 Anna tiesi, ettei Karinilta ollut jäänyt perintönä kuin hopeavyö ja tämä oli myyty hautajaisten maksamiseksi. Karinin perinnöstä olivat tuolloin kiinnostuneita Oluff Michelsson Kaarinasta ja Markus Mårtensson Turusta. Melko varmasti olivat siis Karinin sukulaisia.
Eivätkä luovuttaneet kerralla vaan esittivät asiaansa uudelleen 16.10.1621 uuden valtuutetun kautta. Erikin ja Karinin testamentti luettiin ääneen ja todettiin, että sen mukaan kumpikaan ei ollut saanut sukuperintöä, jota sukulaiset voisivat nyt vaatia. Suomalaisten edustaja lähetettiin Suomeen hakemaan kihlakunnanoikeuden sinetillä varustettu todistus siitä, että jotain tällaista perintöä olisi olemassa.
Asiaan palattiin 7.8.1622. Karinin isänperinnöstä ei puhuttu mitään, mutta oli löytynyt luotettavia todistajia, jotka kertoivat mitä Karin omisti toiseen avioliittoon mennessään:
"förgyltt sölffuer för 35 dal:r, huitt sölffuer för 49 dlr, gården för 250 dlr, siögårdenn för 59 dlr, eenn siöboodh för 18 dlr, teenn för 10 dal:r, gånge kleder för 16 d:r, gamble sängar 2 för 16 daller, gammall gryte koppar för 5 dlr, ketillz koppar för 3 daller, löp[e]r 46 l daller"Tätä vastaan laskettiin taalarin kustannus per viikko siitä, että Ivar oli elättänyt Karinia 9 vuotta. Loppujen lopuksi, hyvää hyvyyttään, Anna antoi suomalaisille perillisille hieman irtaimistoa: "ett sölffuerstoph, kåpa 1, och eenn g. sijden kamblottz quinne kiortell".
Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XII 1620-21. (1976) s. 287, 288, 304, Del XIII 1622-1623. (1978) s. 304
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti