sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Noukittua

Taannoisessa Vetenskapradion Språket ohjelmassa (jota jaksoa en valitettavasti löydä) oli joku tutkija demonstroimassa miltä Ruotsissa puhuttu kieli on joskus tuhat vuotta sitten kuullostanut. Moneen kertaan korostettiin, ettei todellisuutta tunneta ja että kyseessä oli arvaus. Mutta ei hätää, apu on Atlantin takana. Mel Gibson on kertonut tekevänsä viikinkileffan, jossa puhutaan niinkuin 900-luvulla. Sitä odotellessa...

Terhi Willman kirjoitti lukijan merkityksestä sukututkijalle ja antoi tietokirjaneuvoja. Jälkimmäisestä hyödyllisin itselleni tässä vaiheessa Nro 3 "Älä yritäkään olla fiksumpi kuin olet vaan ole oma itsesi. Omaääninen teksti nousee yläpuolelle kaiken soosin. Ihmisessä on luonnostaan viisautta, joka uhkaa muuttua tyhmyydeksi, jos lähtee muuttamaan itseään muuksi kuin on." Sen sijaan kohtaa 6 en ymmärtänyt ollenkaan: "Älä paljasta aihettasi etukäteen missään julkisesti, ellet ole aiheen ehdoton ja paras asiantuntija kohdealueellasi esimerkiksi Suomessa. Muussa tapauksessa ennakkouutinen lisää kirjan kysyntää etukäteen." Mitä pahaa on kirjan kysynnän kasvamisessa? Tai vaikka löytyisi isompia asiantuntijoita, niin eikös heitä pitäisi käyttää kirjan teossa hyödyksi?

Katleena Kortesuon teksti lohdutti tuskaista kirjoittajaa, aina voi pyrkiä parempaan. Ja analysoida aikaansaannoksiaan.

Anu Lahtinen kirjoitti biografiateksteistä. Asia on ajankohtainen, sillä 15.1.2010 julkaistiin Kansallisbiografian uudet Moninainen Suomi -artikkelit. Ne ovat vapaasti luettavissa 1.8.2010 asti.

Ilona Kemppainen kirjoitti siitä miten kuolleista saa kirjoittaa. Hän mietti myös valokuvia ja ulkonäkövaatimuksia nyt ja menneisyydessä.

Kolina PANUhuoneessa käsitteli rajantakaisia paikannimiä ja Marko Leppänen kommentoi Sörkka/Sörkkä-problematiikkaa.

Taivaankannen takojissa nimimerkki Alho kirjoitti suomalaisista ja perinnetavoista.

Jan Guilloun Arn-kirjat ovat suomennettuna Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä, mutta en ostanut. Liian monta kertaa mainittu niiden historiallisista virheistä. Viimeksi Anders Jonssonin blogissa (ruotsiksi). Suomenkielisestä historiallisesta fiktiokirjasta Pyhän Calixtuksen lähde, miten roomalaisesta orjasta tuli pankkiiri, rangaistusvanki, diakoni, piispa, marttyyri ja pyhimys luin Tuomo Kuitusen blogista.

Nimimerkki jvahe linkitti sotahistoriavisaan ja kirjoitti Ylikankaan jatkosotakirjasta.

Paholaisen asiantuntija valotti uutta ja vanhaa paikannusta.

Tukholmaan tekisi taas mieli, Keskiaikamuseo on avattu kolmen vuoden tauon jälkeen (DN:n uutinen, Agricola-keskustelu).

1 kommentti:

Katleena Kortesuo kirjoitti...

Kiitokset blogini maininnasta! Lohduttavaa kuulla, että muutkin kirjoittajat kokevat joskus kirjoittamisen tuskaa.