Myötäjäisarpajaisvoittajia 1804

Maria Matintytär Ylitaurila Someron Kuldelasta(Inrikes tidningar 13.1.1804)
Helena Tuomaantytär Pyhtään Näsbystä, Helena Kristerintytär Lepisto Mäntyharjun Pertunmaalta (Inrikes tidningar 25.2.1804)
Ester Göranintytär Vanajan Parolan Kitin talosta(Inrikes tidningar 16.3.1804)
Anna Sophia Hyemander Laitilan Kankelasta (Inrikes tidningar 6.4.1804)
(Laitilan kylien varhaisvaiheista on olemassa hieno sivusto.)
Valpuri Henrikintytär Kuortaneen Ruonasta (Inrikes tidningar 27.4.1804)
Brita Juhantytär Turun läänin Uudenkirkon Sankolan tilalta (Inrikes tidningar 29.6.1804)
Anna Peerintytär Pyhäjoen Pirttikoskelta (Inrikes tidningar 10.8.1804)
Margareta Hannuntytär Koivuniemi Kemistä, Margareta Matintytär Närpiöstä (Inrikes tidningar 31.8.1804)
Maria Tuomaantytär Pedersören Alajärveltä (Inrikes tidningar 21.9.1804)
Maria Matintytär Oriveden Pärriltä (Inrikes tidningar 2.11.1804)

Suomalainen jätti Pariisissa 1735?

Jokin aika sitten kirjoitin Suomesta Ranskan hoviin vuonna 1644 päätyneestä jättiläisestä. Tunnetummasta maailmalle lähteneestä pitkästä suomalaisesta kopsasin tänne Gottlundin tekstin. Kuten tuolloin totesinkin Daniel Cajanuksen elämästä on kirjoitettu paljon enemmän kuin mitä olen lukenut. Joten varmaksi en uskalla sanoa, mutta epäilen että löytöni vuonna 1754 julkaistusta aikakauslehtikompilaatiosta koskee Cajanusta.

Pariisin teatteritoiminnan yhteydessä kerrotaan että Italialaisessa teatterissa 26.5.1735 yksinäytöksisessä komediassa, johon mahtui laulua ja tanssia, esiintyi jättiläisen roolissa suomalainen, joka oli 6 jalkaa ja 9 tuumaa pitkä, ranskalaisilla mitoilla, ilman kenkiä. Tuntemattomaksi jäävällä mittayksiköllä miehen paino oli 4 ja puoli sataa. Lisäksi hänen tiedetään olleen seitsemäs 11:stä lapsesta.

Kahden muusikon kohtaaminen Helsingissä

Richard Wagnerin muistelmista My Life, Volume II löytyi pätkä:

Sainton, a southern Frenchman from Toulouse, of naive and fiery temperament, was living with a full-blooded German musician from Hamburg, named Luders, the son of a bandsman, of a brusque but friendly disposition. I was much affected when I heard, later on, of the incident which had made these two men inseparable friends. Sainton had been making a concert tour by way of St. Petersburg, and found himself stranded at Helsingfors in Finland, unable to get any further, pursued as he was by the demon of ill-luck. At this moment the curious figure of the modest Hamburg bandsman's son had accosted him on the staircase of the hotel, asking whether he would be inclined to accept his offer of friendship and take half of his available cash, as he (Luders) had of course noticed the awkwardness of the other's position.

Kuka oli tämä Sainton-parka, joka oli jäänyt jumiin Helsinkiin? Mark Twain tapasi hänet ja kumppaninsa Ludersin vuonna 1874 Lontoossa, kuusikymppisinä ja valkohapsisina. Twain kirjoittaa heistä kirjeessään pitkähkön pätkän, todeten miesten ensitapaamisesta:

When Herr Luder was 25 years old, he was a famous pianist,—pianist to the king of Prussia. He happened upon Sainton, 25 years of age also, & at that time becoming an accomplished violinist, but a stranger in a strange land & very poor. 

Ilmeisesti tapaaminen Helsingissä siis 1840-luvun alussa? Ajoitukseen sopisivat Åbo Akademin digitoimat konserttiohjelmat, joista selviävät miesten kokonaiset nimet: Carl Lüders, Prosper Sainton. Historiallisen sanomalehtiarkiston avulla luulisi konserttiajankohdan helposti tarkentuvan.... Löytyy konsertti-ilmoitus Helsingfors Tidningarin numerosta 6.6.1838. Tuolloin Sainton oli Helsingissä matkalla jostain (Pietarista?) Tukholmaan ja antoi konsertin 9.6. Seuratalon suuressa salissa. Yliopiston tiloissa 5.7.1838 järjestettävää konserttiaan Sainton mainosti Finlands Allmänna Tidningissä 2. ja 4.7.1838.

Åbo Underrättelserissä ilmoitetaan 18.7.1838 seuraavana päivänä Turussa pidettävästä konsertista, jossa esiintyvät  Carl Lüders ja Prosper Sainton. Päivämäärä on sama kuin toisessa ÅA:n digitoiduista ohjelmista ja kun toinen niistä (pvm 25.7.) näyttää hyvin samanlaiselta, lienee se samalta vuodelta. Eli Wagnerin muistelmien tarina ajoittunee heinäkuuhun 1838.

(Wikipedia-artikkeli Prosper Saintonista hyppää 1830-luvun ohi eikä puhu myöskään mitään ystävyydestä Lüdersin kanssa. Oikealla näkyvä kuva Saintonista löytyi Gallicasta.)

Paluu Hikipediaan

Edellisestä Twitter-koosteestani jätin pois twiitit

Ne ilokseni vanhenivat ja Hikipedia palasi ruutuun yhtä antoisana kuin 6.3.2010, jolloin kirjoitin Hikipedian annista, 21.10.2010, jolloin kirjoitin Hikipedian annista, uudelleen ja 12.3.2011, jolloi luin jälleen Hikipediaa.

Wikipedia on usein tuttua tavaraa, mutta Hikipedia tarjoaa muualla näkemätöntä tekstiä. Rohkenen epäillä, ettei Seppo Aallon tuore Sotakaupunki ala näin

Helsingin paikalla oli keskiajan alkaessa suo, jossa saamelaiset kävivät kalastelemassa. Kalastuspaikka valittiin nimenomaan siksi, että Helsinginniemi olisi mahdollisimman epäsopiva paikka ihmisasutukselle. Taka-ajatuksena oli, että näin ollen (vaikkapa) ruotsalaisille ei tulisi mieleenkään tehdä sinne (vaikkapa) kaupunkia. Valitettavasti saamelaiset aliarvioivat ruotsalaisten typeryyden totaalisesti, eikä mennyt kauaakaan, kun ensimmäiset ristiretkeilijät ilmestyivät horisonttiin.

Kaupunkien historiahan kestää uudelleenkirjoittamisen. Erinäisiä tiiliskiviä kantaneena ja kannatelleena kannatan erityisesti tiivistävää kirjoitusta, jota Hikipediasta löytyy Kotkan kohdalta:

• Jumala loi maan
• Merikotka paskansi läntin keskelle Itämerta, josta kaupunki on saanut nimensä
• Kotkansaarelle tehtiin linnoitus. Purettiin. Kansa hurrasi.
• Rakennettiin tehtaita. Haistiin. Tehtaat lopetettiin. Valitettiin.
• Vietiin tykki Palotornin vuorelle. Taivaalta satoi mannaa.
• Purettiin ruma kauppahalli. Rakennettiin ruma kauppahalli.
• Rakennettiin Sapokka ja Pasaati. Kymiläiset ruikuttivat, että kaikki raha menee Kotkansaarelle.
• Täällä ollaan nyt. Toivottavasti ei olla huomenna.

Historiankirjoittamisen olennaisesta olemuksesta kirjoittaa Hikiaineiston Hikipedian historiassa Reinhold P. Nyyppäsuo ("ihan oikea parrakas FT, joka toimii Särjenpään aikuisopiston kotiseutu- ja rukinlapahistorian vierailevana luennoitsijana. Hänen yleisönosastokirjoituksiaan on julkaistu huomattavimmissa suomalaisissa paikallislehdissä"):

Historiantutkimus ei ole pelkästään tapahtumien luetteloimista ja ajoittamista eli kronikointia. Historiantutkija valitsee, mitkä tapahtumat ottaa mukaan ja mitkä jättää merkityksettöminä pois. Tutkija joutuu punnitsemaan eri tapahtumien merkitystä historiallisten kehityskulkujen osina ja antamaan niille merkityksiä. Tähän on useita eri menetelmiä. Itse olen tutkimuksessani päätynyt loogiseen okkasionalismiin, jonka metodologia painottaa kolikonheittoa. 

Hikipediaa säännöllisemmin päivyttävää hupia tarjoavat Uutis-sirkus ja Lehti-lehti. Ensiksi mainitussa on joulukuussa 2009 kerrottu, että tykistömuseo antaa nuorisolle väärän käsityksen talvisodasta ja todettu "Kaiken kaikkiaan talvisotaa ylistetään tällä hetkellä synnytyslaitoksilla, neuvoloissa, päiväkodeissa ja ala- ja yläkouluissa aivan liian vähän.". Lehti-lehdessä kommentoitiin viime viikon veteraanipäivän huomioimista.

Virtuaalivierailu kolmeen museoon

1. Tietokoneeni "Yle misc" -kansion 1305609782092_1305609782148.mp3 osoittautui kiertokäynniksi Helsingin työväenasuntomuseossa. Tuntemattomaksi jäänyt nyrpeä ja tympeä naisääni haastatteli kaupunginmuseon Jere Jäppistä, joka vastasi asiallisesti ja selkeästi. Muistin museon huoneet viime käynniltäni niin hyvin, että tuntui melkein kuin olisin ollut paikan päällä. Jäppinen puhui samoja asioita kuin käyntini opas, mutta teki selvemmäksi, että huoneet oli lavastettu käyttäen lähtökohtana todellisia perheitä.

Mielenkiintoisin osa tuli lopussa, jossa naisääni kyseenalaisti huoneen, joka on jätetty silleen talon viimeisen asukkaan kuollessa. Jäppinen perusteli hyvin kokonaisuuden arvoa ja naisääni vikisi keksimättä kunnon argumentteja. Eli keskustelu olisi voinut olla mielenkiintoisempikin. Kyse kuitenkin Ylen ohjelmasta eli jo kuunneltavuus oli plussaa.

2. Vasa museetin sivuilta voi ladata heidän äänioppaansa useammalla kielellä, myös suomeksi. Kuuntelin ruotsinkieliset tiedostot, jotka tarjosivat perustiedot laivasta ja ajasta, mutta eivät pystyneet tuomaan puulaivaa luokseni.

3. Historiska museetin sivuilla äänioppaat ovat vain ruotsiksi. Esihistorian ja viikinkien opastukset palauttivat mieleen näyttelyarkkitehtuurin ja esineitäkin. Sekä siksi, että olen katsellut näyttelyt useampaan kertaan, että siksi, että olen katsonut ne myös ainakin kerran äänioppaan kanssa.

Mutta tuoreimman perusnäyttelyn osan "Sveriges historia" olen nähnyt vain kerran saamatta siitä kovinkaan paljon irti. Lähinnä jäi mieleen lähes-tulkoon kompastumiset aikajanalla, joten olin hieman yllättynyt, kun lataamani tiedostot paljastuivat näkövammaisille tarkoitetuksi kokonaisuudeksi. Eli tarjosivat vieläkin täydellisemmän virtuaalivierailun kun esineitä ja ympäristöä kuvattiin heitä varten.

Historian esitys tuntui äänityksessä kuviakaatavammalta kuin mitä se paikan päällä hahmotin. Kustaa Vaasa oli pahis, ruotsalaisten rauta orjien kahleina, Lappi ja saamelaiset valloitettiin hopean tähden ja ruotsalaisten kansallistavat ovat 1800-luvun tuontitavaraa Saksasta. Aurinko alkoi paistaa vasta kun päästiin 1900-luvulle ja silloin ei varjon paikkaa ollutkaan.

Olin luullut, että Bernadottelandian nationalismi tarvittiin Suomen menetyksen trauman ylipääsemiseksi. Äänioppaan mukaan kansallismielisyyttä käytettiin yhtenäistämään kansaa, joka oli siirtolaisuuden ja teollistumisen myötä rankassa muutoksessa. Vastaavaa viestiä löytyi tuoreimmasta BBC:n Making history jaksosta, jossa kerrottiin, että paikallista vapun viettoa elvytettiin samaan aikaan kuin sosialistit omivat päivää itselleen.

Virtuaalivierailua Historiska museetiin voi täydentää verkkosivuilla, joissa kokoelmakannasta voi yksinkertaisesti hakea perusnäyttelyssä esillä olevia esineitä. "Sveriges historia" kokonaisuudesta jäi minulle ensikäynnilläni parhaiten mieleen alla näkyvä koruneula, jostain kumman syystä.

Statens historiska museer SHM

Huhtikuun loppu

17.4.

• SR:n historiaohjelma 29.3.: Lützenin taistelussa oli jopa suomalaisia! Jummi-jammi onpa erikoinen asia!

18.4.

• Kirjoitin ihka ensimmäisen kommentin Stockholmskällaniin. Siisti järjestelmä, kun antoi kuviakin laittaa.
• Kommentti @sthlmskallan :iin tuotti sähköpostin eräältä Mannerheimilta. On siinä nimessä vaan oma säväyksensä.
• Fiskarsin museossa kävi varkaita, joilla oli tarkat tarpeet

19.4.

• Suomen mainiolla väestönkirjanpidollakaan eivät ole kaikki sukulaisuudet selviä, lakimiehen todistuksen mukaan. 
• Päiväkirja Etelä-Savolaisen maatilan arjesta 1912 on melkein Twitter-pituutta:
• 18.4.1912: Läävästä veettiin sontaa tänään noin 50 kuorman paikoilla kuletus tapahtui reellä vaikka lunta ei ollut kun aita vierillä
• Tänään oli Suomen historiabloggaajien parhaimmiston ensitapaaminen. Minä ja yks turkulainen kahvilla.

20.4.

• Tukholman verokalenterissa 1905 itse @AugStrindberg Nykyrahan sijasta tuloja olisi ollut kiva verrata muihin tuolloin. 
• Historianharrastamisen moninaisuutta:  nimilistoja ilman lähteitä. Osa peräisin tästä, toivon ma.
• Maanmittauslaitoksen datan avausaikataulu oli mennyt minulta ohi. Pian, ihan pian. 
• Suomeksi tiedettä YouTubessa:  Arkeologinen kotieläintutkimus ja historiallinen sosiolingvistiikka. @Anni_Sairio mukana. 
• Setä väittää, että karhuja uhrattiin sen jälkeen, kun niitä oli "kesyinä" pidetty odottamassa oikeaa aikaa. Onkohan noin

21.4.

• Varattujen kirjastokirjojen lunastuksen jälkeen kai suunnaksi SLS:n tapahtuma, jota @JPvE täällä(kin) puffasi.

23.4.

• Arkeologien käsien ominaisuuksia
• Ruotsalaisten muuttoa Saksaan 1866–1914 selvitetty 

24.4.

• Ensikosketus Itä-Suomen paimenmuistoon. Ammattitaittajalle olisi siinä ollut töitä.

25.4.

• Vastasin eräältä proffalta saamaani toimeksiantoon. Valitettavasti en kaipaamaansa tietoa löytänyt. Hohtoni rapisee.
• Perusteltua motkotusta NARA:n digitoinnin laadusta, joka tod.näk. johtuu mikrofilmauksen laadusta. Kopioi huolella! 
• Hyvä ja hienosti kuvitettu esitys suomalaissiirtolaisten matkustuksesta Amerikkaan  (pdf)
• Norjalainen sanoo, etteivät viikingit seilanneet Venäjän jokia. Mihin sitä enää voi uskoa?
• Rituaalimuseo ei kaipaa seiniä. 
• En halua Dingon paluuta enkä elokuvaa. On asioita, jotka kuuluvat historiaan ja joiden pitäisi siellä pysyä

26.4.

• Pelejä ennen väkivaltaisuuksista syytettiin kirjoja ja elokuvia | Yle Uutiset | yle.fi
• Sotahistoriallisen Aikakauskirjan vuosien 1980-1996 numerot löytyvät nyt myös verkosta PDF-muodossa 
• Low-tech esittely Porin puuvillan tehtaasta
• Mikkeliin? Matkailijalle http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/matkailijat/ > http://visitmikkeli.fi/ josta valitsemalla Mikkeli http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/index Onnittelut ohjauksesta.
• Mikkelin seudun kulttuuri = teatterit, konsertit ja ravintolat. http://visitmikkeli.fi/nahtavaa-ja-koettavaa/viihde Museot ovat nähtävyyksiä, samoin kuin kalliomaalaukset.
• Sivusto VisitKarelia http://www.visitkarelia.fi/ on niin hankala, että jäänee Joensuu väliin. Talven mainokset voisi yläreunasta ottaa jo pois...
• 870 000 kuvaa New Yorkista tarjolle ja ylläri, ylläri: "Due to overwhelming demand, the [] is unavailable at present."
• Aherrettu kokoon runko kesäturneen "matkaoppaalle". Unelmissa sama olisi syntynyt rastimalla pari ruutua ja sisältö lennähtäisi paikalleen.
• Löysin nyt vasta tämän tekstianalyysihehkutuksen

27.4.

• Viikko aloituksen jälkeen Vilkunan Paholaisen sodasta luettuna 1/3. Sotakirjallisuus ei kiinnosta. (Tyyli muistuttaa Keskisarjaa.)
• Yhteishyvässä 23v näkee ekaa kertaa isomummonsa, jonka olemassaolosta(!) ei tiennyt. Vähän överiä nykyajan meno.

 28.4.

• Kuinkahan paljon Suomessa on arkistoistuja tesktiviestejä? Suhteessa lähetettyihin? http://blogs.loc.gov/digitalpreservation/2012/04/archiving-cell-phone-text-messages/ 
• Miten palveluntarjoajat muokkasivat NARAn väestönlaskentadigitointeja?

30.4.

• Kirjojen digitoinnista: ongelmat ja mahdollisuudet via @dancohen
• Onko parempaa nähdä väläyksiä vai ei mitään?  Meet the Romans with Mary Beard. Toivottavasti ilmestyy DVD, nimim. TV:tön  
• Kirjabloggaaja löysi ottamansa kuvan seurakunnan lehdestä. Ei oltu kysytty lupaa. Kristillistä meininkiä.
• Onko Ullanlinnanmäki Tähtitorninmäki vai Kaivopuiston kalliot? Vai molemmat? 
• Luin kirjailijaliiton julkaisusta (v. 1946) hyvän Martti Larnin lapsuusmuistotekstin. Mutta Wpedian perusteella muu tuotanto tuskin iskee.

Järven kuivaaja Pohjanmaalta

Etusivun uutinen Inrikes Tidningarissa 14.1.1801 oli Isokyröstä lähetetty kirje, joka jatkui jopa pätkän kakkossivulle. Lähettäjänä oli varakirkkoherra Äimeläus ja päiväys 23.11.1800. Aiheena oli samana päivänä jumalanpalveluksen jälkeen pidetty tilaisuus, jossa talonpoika Matts Marcko Rarehton kylästä sai hopeamitalin. Tämän oli hänelle myöntänyt kuninkaallinen majesteetti ja kuninkaallinen kamarikollegio siinä sivussa. Mistä hyvästä?

Siitä, että mies oli suurella ja huomattavalla innolla kuivattanut Tervajärven. Miehellä oli ollut hyvää peltoa, muttei niittyä. Niinpä hän kannusti kyläläisiä, yhteensä 27 miestä, yhdessä järveä kuivattamaan. Näin sovittiin, mutta yhteistyö ei toiminut. Matts Marcko tarjoutui sitten korvaamaan jo tehdyn työn ja lunastamaan muiden osuudet. Kaksi Liimakkoa pitivät kiinni osuuksistaan, mutta muut luopuivat niin että Marcko pääsi toteuttamaan itseään työssä haluamallaan tavalla.

Parissa vuodessa oli järvi kuivatettu. Kivinen koski aleni useamia sylejä ja uusi tiekin piti rakentaa. Palkkiona oli 90 tynnyrinalan niitty, josta jo edellisenä kesänä oli saatu 200 talvilastia heinää. Tulevaisuudessa määrä voisi noustaa 400 lastiin. Pappi uskoi, että tämä lapseton ukko jäisi pitäjäläisten muistiin pitkäksi ajaksi ja heidän arvostuksensa olisi arvokkaampaa kuin rikkaiden komeat muistoesineet.

Missään tapauksessa juttu ei ole puppua, sillä Kansallisarkistossa on kartta E27:10/7-13 Isokylä; N:o 3 Markko, Iso Tervajärven vesijätöstä kartta ja asiakirjat [koskee myös tilaa N:o 5 Liinakkala Orismalan kylässä Isonkyrön kunnassa].

Jutussa mainittua kylää "Rarehto" ei näy Isokyrön kirkonkirjassa eikä Isokyrön nykyaikaisissa kyläluetteloissa. Googlea käyttäen löytyy kirjoitusmuoto Riarehto sekä keskustelupalstalta Riikan tiedotus "Tuollaista Rianlehtoa ei ole - se on Riarehto eli Riarehdon kylä eli nykyinen Isokylä." Ulkopaikkakuntalaisia sekoittaakseen ovat isokyröläiset kuitenkin vielä vaihtaneet Isokylän nimen joksikin muuksi? Moista ei nimittäin näy Hiskin yleensä luotettavissa seurakuntatiedoissa.

Mutta jos Riarehto on Storby, niin palkittu Matts lienee päälimmäisenä tällä rippikirjan sivulla. Syntynyt 1733 eli oli melko iäkäs mitalin saadessaan.