Motivaatiovajetta

HY AY Hhs 110 Historiantutkimuksen johdantokurssi, syksy 2010

Historiantutkimuksen johdantokurssin arvosana oli vihdoin ilmestynyt. Nelonen, mihin en ole ollenkaan tyytyväinen. Lisäksi joudun jäämään ikuisiksi ajoiksi epätietoisuuteen siitä, miksi en saanut vitosta. Oliko vika mummotutkielmassa vai tentissä, jossa mielestäni vastasin kaikkiin kysymyksiin jokseenkin mallikkaasti? Tätä ei numero kerro.

Samaan epätietoisuuteen tulen jäämään muidenkin opintosuoritusten suhteen, mikä ei ole omiaan motivoimaan seuraavaksi vuorossa olevien esseiden ja tutkielmien suhteen. Tekemisestä oppii, mutta arvostelusta ei, joten miksi alistaa itsensä arvostelulle? Voisi vain tehdä ja oppia, niinkuin tähänkin asti.

Sen sijaan alan suoritusintoilemaan ihan niinkuin koulussa. Ja ihan niinkuin koulussa ja korkeakoulussa, hakeudun itseäni fiksumman seuraan ja olen sitten kateudesta vihreänä, kun hän saa vitosen.

Taloudellista historiaa

Palasin aamuyöstä (lento 4 tuntia myöhässä) Lontoosta, joka (kuten odotettua) tarjosi elämyksiä ja vei rahani. Ensiksi mainitusta lisää, kunhan olen nukkunut edes yhden kokonaisen yön. Mutta rahasta kaksi juttua rss-syötelukijastani.

1) Medievals.net oli esitellyt tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan keskimääräräiset tulot olivat Englannissa keskiajalla kaksi kertaa suuremmat kuin tämän päivän köyhimmissä kehitysmaissa. Niitä voinee tuotantorakenteensa puolesta verrata Euroopan keskiaikaan, mutta vierastan kyllä rahavertailuja yli useamman vuosisadan.

2) Sen sijaan vertailu yli kahden vuosisadan oli mielenkiintoinen. Sellaiseen tarjosi linkin Dick Eastmanin blogi. Alla olevassa videossa ruotsalainen tilastotieteilijä esittelee englanniksi maailman maiden taloudellisen hyvinvoinnin kehityskulkua. Joka olisi kiva nähdä hieman hitaammin ja yksityiskohtaisemmin.

Miellyttävä museouutuus ja vuotta 1918

Paikkakunnista, joissa ei asu, syntyy hyvin läikittäinen kuva. Kauniainen on minulle serkkujeni lapsuudenkodit 1 ja 2, asema ja vanhan ostarin huone, jossa kävin aikoinaan viittomakielen tunneilla. Vaikka kaupunki on pieni ja nuori, on siellä toki hieman enemmän.

Tähän muuhun tarjoaa katsauksen muutama viikko sitten avattu Kauniaisten museo, joka on puhtaasti virtuaalinen. Tiedotteessa todettiin

Museokäyntiin Verkkomuseo Granissa tarvitaan vain tietokone ja internetyhteys. Museo on toteutettu yksinkertaisella tekniikalla, jotta mahdollisimman monilla olisi pääsy sinne. Museossa ei siksi ole käytetty sellaisia teknisiä ratkaisuja, jotka vaatisivat uudemman, suuremman tai tehokkaamman koneen.

ja tämä toteutuu rauhallisessa kokonaisuudessa. Erityisesti pidin kotiseuturetkistä, joita olen keräillyt myös kotikaupungistani - lähtemättä koskaan kävelylle... Kauniainen on niin pieni, että kävellen tai polkupyörällä voi helposti kulkea koko kaupungin läpi. Retket on suunniteltu pääasiassa maantieteellisesti, mutta yhdessä on teemana sota-ajat. Mikä tarjoaa aasinsillan vuoteen 1918, jota sivuten on taas tutkimuksia tuotettu:

• Jonna Takkunen: Honkolalaiset torpparit 1900-luvun alun murroksessa - Yhteisön ja sosiaalisen aseman merkitys torpparien suhtautumisessa torpparikysymykseen ja vuoden 1918 sotaan. Mikrohistoriallinen tutkimus Urjalan Honkolasta.
• Outi-Maria Kiiskinen: Punainen myrsky : Suomen työväenlehdistön taistelu vallankumousvuosina 1917 - 1918
• Jouni Sappinen: Nälkää vastaan - Herbert Hooverin avustusorganisaatioiden toiminta Suomessa ja Tampereella 1919-1920.
• Pirita Rautavuo: "Jos pelastamme lapset tänään, olemme huomenna pelastaneet kansan" - Tampereen Lastensuojelukeskus sisällissodan sotaorpojen huoltajana 1919 - 1922
• Juuso Ylönen: "Wiron wapauden puolesta bolshewistien hirmuwaltaa wastaan" : Suomen lehdistön suhtautuminen suomalaisvapaaehtoisten toimintaan Viron vapaussodassa 1918-1919
• Harri Isopahkala: Keppihevonen vai tukikeppi? Kirkko, papisto ja uskonto kriisivuosina 1917-1919 Oulun sanomalehdissä
• Sami Hinkkanen: Kirkko, papisto ja uskonto Joensuun sanomalehdissä kriisivuosina 1917-1919
• Maria Eskelinen: Vankilasaaresta väentungokseen. Suomenlinnan historia matkailukohteena v. 1918-1979

Ennen ja nyt -lehdessä:

• Ilona Kemppainen: Sankaripoikia ja nuoren kansakunnan kasvukipuja
• Ilona Kemppainen: Juha Poterin väitöshaastattelu

Jääkärien kuvia kaipaavan kannattaa poiketa Wikimediaan, jonne joku on ladannut suurehkon määrän kuvia kirjasta Puolustusministeriön sotahistoriallinen Suomen jääkärien elämäkerrastojulkaisu IV.

Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta puolestaan osui silmiin polulta Hämeen läänin itäisen piirin virkatalojen tarkastaja>Hämeen läänin itäisen piirin virkatalojen tarkastajan arkisto>Sotilasvirkatalojen kartat linnoituksista ja majoituksista useampi kartta vuodelta 1918. Alla Kartta Koskensillan linnoitusalueesta Vanajan pitäjässä 1918-1918

Pohjola pohjoismaisin silmin 1780

Carl August Ehrensvärdin matkapäiväkirja, joka on julkaistu kaksikielisenä laitoksena Matka Italiaan Resa til Italien. 1780, 1781, 1782 on kieleltään viehättävää. Kuvatessaan eteläisiä kansoja Ehrensvärd paljastaa jotain myös Pohjolasta:

"Kaikilla etelän kansoilla on tummat hiukset, vaalea kuuluu Pohjolaan; etelässä tukka on kihara, Pohjolassa suora." "Italiassa ei ole niin lihavia eikä niin laihoja ihmisiä kuin Pohjolassa."(s. 47)

"Pohjolassa [miesten] hiukset leikataan tasapituisiksi ja kammataan kokonaan taakse." (s. 48) Esimerkki tästä löytyy valtiopäivämies Matts Backmanin muotokuvasta vuodelta 1778. Muistaakseni kaikilla sivun ukoilla oli sama hiustyyli.

"Italialaista ei helposti saa ärsytettyä raivoon; raivostuessaan hänestä tulee murhaaja. Ranskalainen raivostuu helposti, eikä siis murhaa. Pohjolan asukas ei tule milloinkaan muuta kuin kiukkuiseksi." "Ranskalainen ja Pohjolan asukas eivät ollenkaan säilytä kylmäverisyyttään kohdatessaan vähäistä epäoikeudenmukaisuutta." (s. 53)

"Pohjolan asukkaat juopottelevat, rehvastelevat, tappelevat, harrastavat turhuuksia, ja heidän pyrkimyksenään on ennen muuta saada kaikilta osakseen imartelua; sillävälin he elävät horroksessa, ja eräänlaisesta mielen lepotilasta he saavat suurta lepoa. Ilmasto aiheuttaa heille puutteen, lyhyen työajan ja pitkän lepoajan ja niinollen se tarjoaa heille tuon mielenlaadun. On luonnollista, että pohjoiset kansat ovat kateellisia vastoinkäymisissä; on luonnollista, että pohjoiset kansat liioittelevat menestyessään." (s. 55)

"Ranskalaiset ovat iloinen kansakunta täynnä kiihkoilua. Pohjolassa asuu jähmeä kansakunta täynnä kiihkoilua, italialainen on kypsä ja täynnä tulta." (s. 57)

Onks reiluu?

Ori ja Rom Brafmanin kirjasta Sway. The Irrestible Pull of Irrational Behaviour selvisi, että kansojen käsitykset reiluudesta ovat erilaisia. Kansainvälisessä Kuka haluaa miljonääriksi -ohjelmassa ei oltukaan käyttäydytty joka paikassa samalla tavalla.

Yhdysvalloissa hätäkeino "Kysy yleisöltä" tuotti oikean vastauksen lähes aina (yli 90%). Paikalliset selvästi yrittivät vastata oikein ja auttaa kilpailijaa. Toisin toimittiin Ranskassa. Siellä kilpailija, joka ei keksinyt oikeaa vastausta kysymykseen "Mikä taivaankappale kiertää maata?" ei saanut armoa yleisöltä. Heistä 56% vastasi "aurinko" ja kilpailijan seurattua neuvoa kaikki eivät pystyneet pidättelemään nauruaan. Tulkinta: ranskalaisten mielestä pönttö kilpailija ei ansainnut heidän apuaan.

Vielä huonommin yleisöltä kysyminen toimi Venäjällä. Siellä yleisö johti harhaan niin fiksuja kuin tyhmiäkin (olettaen, ettei yleisössä istunut pelkästään tietämättömiä yksilöitä). Englantilainen professori Geoffrey Hoskins selitti käytöstä entisajan kylähallinnolla, jossa kaikki päätettiin yhdessä. Niin kauan kuin ihmiset olivat tasa-arvoisessa asemassa, heitä autettiin. Mutta köyhät olivat rasite yhteisölle ja rikkaaksi tullut epäilyttävä. Kommunismin aika eikä sen jälkeinen varallisuuden aika ole ollut omiaan muuttamaan näkemyksiä ja näin ei tv-ohjelman yleisöllä ollut intressiä auttaa yhtä rikkaaksi "muiden kustannuksella".

Miten suomalaiset yleisöt mahtoivat vastata? Kuinka kaukaa historiasta siihen löytyisi selitys?

Itsenäisyys on vapautta

J. H. Erkon pienen, isänmaallisen runokirjasen
Suomalainen huoneentaulu vanhoille ja nuorille sydämeen luettavaksi
on somistanut Axel Gallén.

Metsästettyä

Talvinen metsästyskuva Kansan ystävästä 9.12.1882.

Taidehistorian opiskelija Hietzu raportoi Itä-Suomen monipäiväisestä museokierroksesta.

Kuukki oli tutustunut Espoon Kellomuseoon.

Marko Leppänen esitteli Helsingistä muistomerkin, joka ainakin minulta on jäänyt huomaamatta.

Henrik Josephson suosittelee på svenska lehteä Scandia, jonka tekstit ovat yhden numeron viiveellä luettavissa verkkosivuiltaan.

Anders Lindkvist suunnittelee på svenska 1800-luvun alun elävöittämistä.

Helsingin yliopiston Studia Generalia tarjoaa luentojen lyhennelmiä. Jussi Nuorteva oli puhunut tiedosta historiallisesta näkökulmasta.

Paula Arvas lainaa Sven G. Svenssonin dekkaria Tee tiedettä ja tapa : "Mutta kun ihminen oli historian dosentti - sillä se hän oli - ei olisi saanut olla kiltti. Ei helkkarissa. Ilkeys kuului olennaisesti akateemiseen keikarointiin. Historian alalla oli tuskin mahdollista päästä pitkällekään urallaan, ellei osannut nauttia toisten epäonnesta ja ilmaista iloaan kyllin kärkevin ja kyynisin sanakääntein."

Nettilehti Sermónes on verrannut Tanskalaisen Sven Hasselin sotamuistelmia Lars Westerlundin tutkimukseen Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 – 1944. Samalla sivulla myös muita sotahistoriallisia juttuja, joiden tasoa en osaa arvioida:

• Taina Tomeran olkikengät (20. Huhtikuu 2007)
• Muti, Muti! (13. Toukokuu 2007)
• Puolan pojat Taivalkoskella orjina (27. Elokuu 2007)
• Wachmaneilla oli pakkasessa suojuksina olki- tai puukengät (13. Syyskuu 2007)
• Arktisen sodan historiaa ei ole vielä kokonaan kirjoitettu – Lapin sotaan tulee yhä uutta tietoa (14. Helmikuu 2008)
• Itkimme lopulta haikeasti – kotimaa tuli aina vain rakkaammaksi (7. Maaliskuu 2008)
• Voi, voi, voi! – Voi, voi, voi! – Voi, voi, voi! – Lars Westerlund, Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 – 1944 – syyttömiksi eivät jää suomalaisetkaan (17. Joulukuu 2008)
• Suomalaisten keskuudessa oli tarpeeksi omia ”quislingejä” – tuoko uusi väitöstutkimus uutta siihen, mitä jo tiedetään? (9. Lokakuu 2008)
• Suomalaisten sotavankileirien tutkimustuloksissa on tietoja, jotka kauhistuttavat (27. Lokakuu 2008)
• Sotilaat ja sotahistorioitsijat tarttuivat kynään puolustaakseen isänmaansa puolustusta (25. Marraskuu 2008)
• Suomalaisten hallussa olleista neuvostosotavangeista kuoli jatkosodan aikana joka kolmas – ensimmäinen tutkimus neuvostosotavankien kohtelusta Suomessa on ilmestynyt (9. Tammikuu 2009)
• Oliko Suomi jatkosodan aikana oikeusvaltio? – jatkosodan aikana harjoitettu laittomuus neuvostosotavankeja kohtaan oli laajamittaista (16. Tammikuu 2009)
• Ruma sota - kun puuttuvat moraali ja terve järki (23. Tammikuu 2009)
• Kyllä kansa on tiennyt, mitä sota oli – Linnan Tuntematon sotilas ei antanut mikään uutta – tässä kertoo sodan sukupolvi itse (19. Helmikuu 2009)
• Kyllä kansa on tiennyt, mitä sota oli – Linnan Tuntematon sotilas ei antanut mitään uutta – tässä kertoo sodan sukupolvi itse - artikkelin II osa (27. Helmikuu 2009)
• Kyllä kansa on tiennyt, mitä sota oli – Linnan Tuntematon sotilas ei antanut mikään uutta – tässä kertoo sodan sukupolvi itse – ”Tässä auttoi Herra. Sodan sukupolvi kertoo” artikkelin III osa (6. Maaliskuu 2009)
• Jatkosodan tutkimuksiin lisänä Irja Wendischin kirja ”Me sotilaiden lapset” (5. Syyskuu 2009)
• Sota, jossa itkivät suomalaiset ja saksalaiset – Lapin sodan avainoperaatio Tornion maihinnousu (14. Marraskuu 2009)
• Taivalkosken kenttäradasta kulttuurikohde (26. Marraskuu 2009)
• Kolme talvisotaa - tai niin monta kuin on muistelijaa (1. Helmikuu 2010)
• ”Ruotsin ja Norjan sotilaita on rajalla tervehdittävä” – Vihollinen ei päässyt Ruotsin rajalle (10. Maaliskuu 2010)
• Muti, Muti! (8. Toukokuu 2010)
• Hienoa! Saadaan lisää Antony Beevoria! - Suomi mukana (2. Marraskuu 2010)

Ilmastotiedossa Heikki Nevanlinnan kirjoitus Ilmatieteen laitoksen historialliset lämpötilahavainnot Helsingissä.

Kari Latvus kirjoitti raamatuntutkijoiden blogitilanteesta, mutta saman voisi sanoa historiantutkimuksesta:

Aluksi on kyllä todettava, että Suomessa ollaan tästä junasta pahasti jäljessä, koska kielialue on suppea ja erityisesti uuden tekniikan haltuunotossa on näkyvissä selvä viive. Bibliobloggaus on saamassa englanninkielisellä alueella ulottuvuuksia, joista emme ole tietoisia. Facebook, Twitter ja muut uudet välineet ovat kovassa kurssissa. ...

Bloggaamisen motiivina ei ole raha (kukaan ei maksa raamatuntutkimuksen julkaisemisesta netissä), julkisuuden tai maineen tavoittelu. Bloggaamisen taustalla on yleensä kirjoittamisen intohimo, joka jo itsessään tarjoaa suuren tyydytyksen. Blogien synnyttämät keskustelut ja niistä oppiminen on bonusta.