Maltillinen hutu

Olli Löytyn kirja Maltillinen hutu ja muita kirjoituksia kulttuurien kohtaamisesta oli mielestäni hyvin kirjoitettu ja ilo lukea. Aihepiiriltään se ei kuulu tämän blogin piiriin... paitsi jos ajattelee laajemmin, että historiassa toisten kulttuurien kohtaaminen on melko oleellinen tutkimuksen kohde.

Oleellista on myös kulttuuriin kuuluminen. Kuulutaanko vain yhteen kulttuuriin, miten ja kuka määrittelee mihin kulttuuriin kuulutaan?

"Meillä on joka tapauksessa keskuudessamme päivä päivältä enemmän ihmisiä, jotka identifioivat itsensä sekä suomalaisiksi että joksikin muuksi; ihmisiä, jotka eivät ole joko suomalaisia tai venäläisiä vaan sekä että; ihmisiä, jotka eivät ole joko muslimeja tai suomalaisia vaan sekä että; onhan näiden rajojen sisäpuolella elänyt jo vuosisatojen ajan ihmisiä, jotka eivät ole joko saamelaisia tai suomalaisia vaan sekä että; siis ihmisiä, joita on vaikea sijoittaa monikulttuurisen piirakkakuvion etnisiin, uskonnollisiin tai kulttuurisiin viipaleisiin mutta, jotka ovat oikein kotonaan ylirajaisen maailman verkostoissa."(s. 147)

Mistä mieli palaa toukokuun lopussa kirjoitettuun heimon ja suvun valintaan (jossa vastaus olisikin pitänyt olla monta eikä yksi?) ja Löyttykin tuo sukututkimuksen tekstiinsä nationalismin rinnalle:

"Molemmissa pyrinnöissä pohditaan kuulumista: mihin ja keihin minä kuulun ja ketkä kaikki muut kuuluvat omaan vertaisryhmääni?"(s. 167)

Kalastettua

Kirlah oli keväällä kertonut koulumuiston:

Vielä lukion alussakin meillä oli historianopettaja, joka oli saanut jo peräti legendaarisen maineen. Opettajalla oli tapana laittaa joku oppilas kertomaan historian läksyn omin sanoin ulkoa. Kerran sitten oli läksyä Mannerheimista. Eräs oppilas kertoi: -Ja sitten Mannerheim lähti hevoosella Aasian halaki....
Siitä paikasta opettaja pomppasi tuolilta pystyyn, otti lasit päästään, selasi ankarasti kirjan vastaavaa kohtaa ja sanoi: -Ei, ei, kyllä täällä sanotaan, että hän lähti ratsain Aasian halki!

Annika-O kommentoi historian tuputuksen onnistumista:

49. ..mutta oon ehkä maailman huonoin historiassa. Meillä vaihtu viime vuodeks opettaja, joka oli ihan kamala (ja jonka mielestä mäkin olin ilmeisesti ihan kamala) ja vaikka kuinka tein töitä, en kertaakaan saanu siitä aineesta 5½ parempaa.
50. En edes kokeesta, jossa sai käyttää kirjaa. Siis mitä ihmettä???
51. Niimpä mun päättötodistuksessa historian kohdalla komeilee nätti kutonen.
52. Erityisen ylpee siitä on mun kummisetä, joka sattuu olemaan ammatiltaan historianopettaja.
53. Se anto mulle jokaiseks synttäri- ja joululahjaks kaiken maailman historiankirjoja, mut en ikinä koskenu yhteenkään (vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna syytä kyllä olis ollu)
54. ..kunnes me tosiaan saatiin viime kevättodistukset ja se ilmeisesti näki, että peli oli ihan menetetty. Nyt mä oon saanu vaan suklaata.

Nimetön havainnoitsija oli lukenut kirjaa Suomen säähistoria. Sama kirjoittaja innovoi kesäkuun alussa historian graduaihetta:

Yhdistelemällä erittäin poissamuodista olevia aiheita, tylsiä aiheita sekä kavereiden kesken yleisesti pilkattuja aiheita olen kehittänyt itselleni kyllä jo yhden aiheen, sehän oli esillä jo naamiksessakin. Suuri siirto - Kuinka suomalaistaustaiset Amerikkaan muuttaneet insinöörisiirtolaiset siirsivät mekaanisesti sähköä Delaware-joella 1910-luvulla. Alkuperäisaineistona "kirjoittelu" The Timesissa ja Washington Postissa. Morjens. Sehän oli siis vitsi.

Suomalaisen opiskelijan raportti englantilaisesta historianopiskelusta keväältä 2009.

Lucilla Anacharsis vakuuttaa Topeliuksen "Välskärin kertomuksia" olevan Suomen parasta kirjallisuutta.

Julia blogista En märklig historia kirjoitti på svenska siitä mitä saa ihmisistä kirjoittaa. Esimerkiksi jo kuolleista tutkimuskohteista.

Kari Rydman kommentoi Aamulehden esittelemää Teemu Keskisarjan uutuutta. Ja innostui tekstistäni hakemaan kansallispuvuissa soutaneiden kohtaloita.

Blogi Barbarossa - historian havinaa keskittyy sotahistoriaan, mutta sieltä löytyi myös kirjoitus jääkiekon historiasta.

Juuso Hyvärinen kävi ihailemassa Signe Branderin valokuvia.

Turun Tilda haki opetukseen syvyyttä Humisevasta harjusta ja suositteli aiemmin historiallisia elokuvia.

Kuntabongari oli käynyt Kokemäellä 1989. Projekti Suomen kuntien (vuoden 1994 jaon mukaan) läpikäymisestä on näköjään loppusuoralla, joten sieltä löytyy pikakatsaus lähes jokaisesta paikasta.

Pirkko-Liisa Enäjärvi-Jantunen oli käynyt Kansallisteatterissa katsomassa Galilein elämän ja arvioi sitä historian ammattilaisen silmin.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 61

New Yorkin satamaan tuli 25.5.1910 laivalla 23-vuotias Kokemäellä syntynyt Lydia Heikkilä, jota oli jäänyt kaipaamaan isä Heikki Heikkilä Kokemäen Kaarenojalle. Vastaanottajaksi Lydia ilmoitti veljensä Werner Tuomisen, joka tuolloin asui Pennsylvanian Glassportissa.

Toinen yksinäinen saapuja New Yorkiin oli 17.5.1911 Teuvalla syntynyt Martta Syren, jonka isä Frans Syren jäi Kokemäelle. Vastaanottajana siskon mies William Lindqvist, joka asui New Yorkissa.

Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1910; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_1486; Line: 2; .)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1911; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_1680; Line: 4; .)

Riemastuttavaa 1600-lukua

Ihastuttuani Marjatta Kilven historialliseen romaaniin Aurora ja rakkaus kannoin kirjastosta kotiin hänen koko (Helsingin alueen varastoissa olevan) tuotantonsa siinä toivossa, että joukossa olisi toinenkin historiallinen romaani. Ruusu ja ritari tällaiseksi osoittautui. Nimi ei ollut lupaava, mutta jo pari sivua todisti Kilven onnistuneen kerronnassaan. Sentimentaalisuudesta ei jälkeäkään.

Kirjan keskiosassa ollaan kolmikymmenvuotisessa sodassa ja lopussa kartanotunnelmissa, jossa vilahtaa pari tunnettua nimeä, mutta kirja kokonaisuutena käsittääkseni fiktiota. Alkupuoli, josta pidin eniten, keskittyy Jaakko Hannunpojan talonpoikaiseen talouteen. Tekstinäyte:

Vaimo liikkui aina juosten paikasta toiseen, ei levännyt koskaan, rukoilikin juostessaan ja oli pellolla ja puimisessa aina ensimmäinen - sanalla sanoen juuri sellainen kuin hyvän vaimon tulikin olla ja kunniaksi miehelleen. Sellaista vaimoa kadehtivat monet Jaakolta. Nyt kun Jaakko oli pantannut hänen hameensakin liikkui akka ulkonakin pelkässä paidassa ja röijyssä eikä valittanut koskaan.

Läste Papyrus

Ei, en aio kiusata/järkyttää lukijoita puutteellisella ruotsin kielen taidollani. Mutta hyödynsin sitä tutustuessani Helsingin yliopiston ruotsinkielisten historianopiskelijoiden yhdistyslehteen.

Numero 1/2010 tarjoili koosteen pääministeri Matti Vanhasen julkisesta yksityiselämästä, analyysin Sibeliuksen (musiikin) nostamisesta kansallissymboliksi ja Joel Sjögrenin kertomuksen harrastuksestaan, viime sotien merkkien ja mitalien keräilystä:

I början var det absolut svåraste att få de äldres förtroende. Vem tar nu en 11-åring på allvar när han frågar vilka enheter som överskred Svirfloden 1941 eller pekar på Finlands Pilotemblem som A. Gallen-Kallela har designat och frågar ”Paljonko toi maksaa”. Senare har en av de som var mest misstänksamma bett om ursäkt i efterhand och sagt att han är glad över att mitt intresse för Finlands krigshistoria fortfarande hållit i sig. Det typiska i unga år är ju sk. impulsintressen där man tidvis koncentrerar alla resurser man har på något speciellt och nästa månad är det dött.

Numerosta 1/2008 löytyi kuvaus museovahdin elämästä:

11:43: Blir eventuellt överraskad av dagens första besökare. Empiriska observationer bakom kassaskrinet föranleder museivakten att förlita sig på att folk anländer antingen drygt halv tolv, drygt halv två eller inte överhuvudtaget.

Numero 2-3/2008 aloittaa katsauksella filmin Braveheart historiakuvaukseen. Loppukaneettina "Star Wars-serien har högre sanningshalt än denna banbrytare för fantasyfilmsrenässansen." Johannes Hautaviita puolestaan reflektoi historioitsijan syvempää olemusta:

En historiker är en intressant person att diskutera med eftersom hon är social och tycker om att diskutera med människor. En historiker är väldigt människokär och intresserar sig för vad som helst eftersom ”allting är historia”. En diskussion med en historiker är väldigt kulturellt och en historiker använder sig ofta av intressanta analogier och svåruppfattade sammankopplingar till samtiden, 1800-talet, medeltiden eller antiken. En historiker behöver dock inte tala om historia utan är genuint intresserad av sin diskussionskumpan och är väldigt öppen; en historiker är allmänbildad.

Numerossa 2/2007 päätoimittaja Henrik Litonius puolestaan summeraa oleellisen historiasta tieteenä:

Historia är ett flummigt ämne med så många olika tolkningar av varje fenomen att det helt enkelt inte finns någon slags absolut sanning. Detta är en absolut sanning.

Samaisessa numerossa Anna Wilhelmsonin juttu 1500-talets skandalprinsessa, joka käsittelee Kustaa Vaasan Cecilia-tytärtä. Numeron 2/2006 viimeinen rivi lopettaa tämän mediakatsauksen mainiosti:

Övrigt – Allt det du borde veta men vi inte törs skriva

Sairaita ja sairauksia 1761

Entisaikaan oli henkilötietojen käsittely kerta kaikkiaan eri tolalla kuin nykyään. Yllä oleva leike sanomalehdestä Inrikes tidningar 25.5.1761 aloittaa raportin Turun sairaalasta. Edellisen vuoden toukokuun alusta vuoden 1761 toukokuun alkuun oli sairaalassa ollut 51 potilasta, joista 28 oli parantunut täysin, 11 lähtenyt pois paremmassa kunnossa, 8 samassa kunnossa kuin tulivat ja 4 kuollut ja haudattu tuomiokirkon köyhien multiin.

Tätä yhteenvetoa seuraa yksityiskohtainen potilasluettelo, joka jatkuu vielä numeroissa 28.5. ja 4.6.1761. Vain säätyläiset nauttivat osittaista intimiteettisuojaa. Herra jää nimettömäksi ja neiti sukunimettömäksi.

Listaus lyhennettynä suomennettu alle:

• Piika Christina Eskilsdotter, Somero, kärsi suuremmassa määrin sukupuolitauti, lähti terveenä pitkän lääkityksen jälkeen
• Torppari Michel Johansson, Vihti, sukupuolitaudin aiheuttamia haavaumia kaulassa ja leuan sisä- ja ulkopuolella sekä vatsatauti, parani ensiksi mainitusta
• Piika Caisa Johansdotter, "Lactala", vatsatauti ja pernasairaus, lähti parempana
• Vaimo Valborg Johansdotter, Piikkiö, hulluus, lähti terveenä
• Renki Hendrik Andersson, "Lactala", suuri syöpäkasvain, lähti yhtä huonossa kunnossa
• Renki Johan Michelsson, Vihti, jalkahaava ja luumätä toisessa jalassa, lähti terveenä
• Sotilaan vaimo Brita Eriksdotter, Uskela, vuotava haava nenässä ja jotain leuan alla, lähtenyt apua saaneena
• Renki Matts Mattsson, Mouhijärvi, jalkamätähaavauma, 11 kuukautta sairaalassa ilman apua
• Poika Mats Andersson, Piikkiö, sukupuolitauti ja silmävaiva, instrumenttien puutteen vuoksi lähetettiin Tukholman sairaalaan
• Pursimies Henrik Wikman, Eura, sukupuolitauti ja jalkamätähaavauma, parantui ensiksi mainitusta
• Piika Maria Jöransdotter, Turku, hullu, lähti samassa kunnossa kuin tuli
• Tykkimies Pet. Stålberg, Ruotsi, luumätä leuassa, parantui
• Lautamies Mickel Zachariasson, Taivassalo, paha keuhkotauti ja kurkkuvaivoja, lähti jälkimmäisistä parantuneena
• Tyttö Caisa Johansdotter, Rymättylä, luumätä sormessa, amputoitiin (Sai isorokkoynmpääyksen, mutta ilman tulosta)
• Tyttö Lisa Eriksdotter, Halikko, nenässä ollut mätähaava, joka oli jo kertaalleen parannettu sairaalassa edellisenä vuonna, parantui (Sai isorokkoynmpääyksen, toivotulla tuloksella)
• Vaimo Sara Eriksdotter, Taivassalo, paukamia ja haavoja kasvoissa ja pitkin vartaloa, lähti jokseenkin terveenä
• Piika Christ. Törstensdotter, Uskela, sukupuolitauti, kuoli
• Herra ==, "Lactala", vaivoja ja kuumetta, kuoli
• Pursimies Mats Stålbom, Ahvenanmaa, ei ollut kolmeen vuoteen päässyt sängystään, 11 kuukautta sairaalassa ja ulos kepin kanssa
• piika Elin Jaconbsdotter, Säkylä, vaiva molemmissa silmissä, lähti samassa kunnossa
• Tyttö Hedvig Gabrielsdotter, Naantali, keuhkotauti ja yski verta yms., lähti vähän parempana
• Sotilas Geschwind, "Lactala", paha keuhkopussintulehdus, kouristuksia, halvaus?, pääsi sauvojen kanssa pois
• Kutojakisälli Lindgrenin vaimo, Turku, raivohulluus, lähti terveenä
• Piika Lena, Turku, "Pleuritica", lähti terveenä
• Pursimies Jacob Frodig, Ahvenanmaa, keuhkotauti ja yski verta, kuoli
• Itsellisen vaimo Caisa Hindrichsdotter, Parainen, kuumetta luumätähaavumista molemmissa jaloissa, lähti terveenä mutta palasi sairaalaan seuraavana talvena
• Renki Johan, Vehmaa, murskautunut käsi ja käsivarsi, amputoitiin
• Pursimiehen vaimo Christina, Nauvo, sukupuolitaudin aiheuttamia haavaumia, tervehtyi
• Torpantyttö Anna Carlsdotter, Somero, huonosti hoidetut palohaavat, suurimmalta osalta parantunut lähtiessään
• Piika Maria simonsdotter, "Lactala", vuosia vaivannut silmäsairaus ja vaati ohjausta kulkiessaan, pystyi lähtiessään lukemaan
• Talonpoika Grels Johansson, Punkalaidun, syöpä huulessa ja leukaluussa, lähti ilman apua
• Rakuuna Fagerholm, "Conoma" ja syöpä alahuulessa, lähti parantuneena
• Talonpoika Anders Hindricsson, Masku, rakkokiviä, lähti parempana mutta tilanne paheni myöhemmin
• Sepänpoika Mats Gabrielsson, Turku, turpoana käsivarressa, parantui
• Poika Johan Thomasson, "Yskela", luumätähaavaumia, lähti yhtä huonona
• Piika Vallborg Jacobsdotter, Turku, keuhopussintulehdus ja muuta, parantui joistain vaivoistaan
• Piika Maria Matsdotter, Merimasku, käsivamma myllystä, lähti autettuna
• Piika Vallborg Andersdotter, Turun linnan seurakunnasta, vesipöhöttymä, lähti parantuneena
• Rakuunan vaimo Anna Johansdotter, Rymättylä, raivotautinen, lähti samanlaisena
• Renki Mats Eriksson, Korppoo, syöpäkasvain suussa, lähti autettuna
• Piika Lena Jacobsdotter, Turku, ihottuma niskassa ja kaulassa sekä paha korvakipu, lähti terveenä
• Piika Håbla Andersdotter, Lemu, keuhkotauti ja kuume, kuoli
• Vaimo Annika Matsdotter, Merimasku, "Svarta Starren", pystyi lähtiessään näkemään kyntensä
• Piika Margaretha Jöransdotter, Parainen, sormivaiva, amputointi auttoi
• Renki Joh. Hindrichsson, Vesilahti, vatsavaivoja, lähti parantuneena
• Talonpoika Mårten Ericsson, Taivassalo, syöpäkasvain alahuulessa, lähti terveenä
• Renki Christer Ericson, "Jämsiö", syylä ja kuumetta, lähti terveenä
• Neiti Anna Caisa, "Kustö", jalkahaava, lähti terveenä
• Tyttö Stina Hendricsdotter, Paattinen, 9 vuotta vanhaa ihottumaa, lähti
• Rakuunan vaimo Margaretha Olofsdotter, Karjalohja, elefanttitauti, joitaikin oireita saatiin parennettua ennen lähtöä
• Korpraali Fromhålt Berg, Pohjanmaa, 18 vuotta aiemmin sahattu osa jalasta, sahauspinta edellisenä kesänä kuumuuden, matkojen ja humalatilojen myötä pahentunut, lääkityksellä autettiin, mutta koska kieltäytyi lisäleikkauksesta pääsi pois epätäydellisesti autettuna

(Myöhempi vastaava, pidempi mutta vähemmän yksityiskohtia sisältävä, luettelo on sanomalehden Inrikes tidningar numeroissa 8.7.1765 ja 11.7.1765.) Lisäys 4.9.2014. Myös 8.7.1765 on julkaistu sairasluettelo.

Lukematonta 1700-lukua

Nimittäin Mauri Sariolan tiiliskivet Suomalainen ratsastaja ja Suomalainen kavaljeeri. Kirjat kertovat Gustaf Mauritz Armfeltin elämästä, josta en tiedä mitään. Minkä vuoksi ajattelin, että opukset voisi olla hyödyllistä ja hauskaa lukea. Mutta ensimmäisen sadan sivun aikana Sariola ei onnistunut (minun silmissäni) luomaan Armfeltista henkilöä, josta olisi viitsinyt välittää.

Mutta 1700-luvun lopusta kiinnostuneet, jotka eivät vielä ole näihin kirjoihin tarttuneet, voivat lukemalla muodostaa oman näkemyksensä. Ja tosifaneille tiedoksi: Halikossa on paljastunut mahdollisuus istahtaa Armfeltin itsensä patsaan viereen.

1700-luvusta puheenollen...

• Gadd, Pehr Adrian & Lönnroth, Harry (toim.): Förhållandena i Övre Satakunta i mitten av 1700-talet
• Kaisa Saarenmaa: Turun akatemia innovaatiokeskuksena 1700-luvulla – Porthanin aika verkostotutkimuksen valossa
• Juha Mikkonen: Takana onneton sota, edessä uhkaava rauha : antautumisen aiheuttaman kriisin kohtaaminen Ruotsin valtiopäivillä syksyllä 1742
• Kirsi Ojala: Patriarkaalinen kaupunkiyhteisö ja palvelusväki : Turun piiat ja rengit vuosina 1722-1740
• Wilh. Lagus: Erik Laxman, hans lefnad, resor, forskningar och brefvexling (Bidrag till kännedom af Finland natus och folk 34)
  
• Eeva Paunonen: Esivallan ja paikallisyhteisön kohtaaminen käräjillä Nousiaisissa 1753-1765
• Katariina Kääpä: Upseereita, laivanrakennuttajia ja valtiopäivämiehiä : aatelisen Carpelan-suvun elämää säätyvallan murenemisen alkumainingeissa 1700-luvun jälkipuoliskolla
• Pekka Koskinen: Hämeen linnan linnoittaminen kustavilaisella ajalla 1772-1808
• Kenneth Awebro: Drömmar om kopparmalm i Österbottens kustområden under frihetstiden
• Carolus Nicolaus von Hellens: Finska allmogens bryggnings-sätt (1780)
• Heidi Kyllönen: Von Schantz-aatelissuvun kustavilainen peili. Peilin restaurointi sekä porfyyrimukailun rekonstruointi

Alla Carl Larssonin näkemys Aurora-seurasta, kuvitusta Topeliuksen Välskärin kertomusten viidenteen osaan.