Olen lukenut monta esitystä ajasta ja tavasta, jolla läntisimmästä Suomesta tuli osa syntymässä ollutta Ruotsia. Mutta en muista kertaakaan nähneeni viittausta Firenzen käsikirjoitukseen, joka tuli verkossa vastaan (tietenkin etsiessäni aivan muuta asiaa.).
Kyseinen käsikirjoitus ei ole mikään uusi löytö. Suomenkielisissä sanomalehdissä siitä jaettiin tietoa jo, kun kerrottiin Historiallisen seuran kokouksesta 31.1.1893, jossa
Tohtori Grotenfelt ilmoitti erään Florenssissa säilytetyn ja "Momenta Germanica“-nimisessä kokoelmassa painetun, luultavasti 1200-luvulta olevan asiakirjan mukaan tehdyn luettelon Ruotsin silloisista kaupungeista ja maakunnista. Edellisten joukossa ei ole ketään, jonka varmuudella voisi olettaa olleen Suomessa. Maakuntien joukossa mainitaan Findia, Hestia, Teuste, jotka merkinnevät Suomea, Viroa ja Hämettä. Se seikka, ettei Turkua eikä Skaraa mainita kaupunkien joukossa, vaikka muutoin kaikki piispanistuimet ovat tarkoin luetellut, todistaa asiakirjan vanhuutta. (US 3.2.1893)
Kiitos Kansalliskirjaston ja SLS:n yhteistyödigitoinnin myöhemmästä ajattelusta on tavoitettavissa jäänne esim. Lars Hellbergin teoksessa Ortnamnen och den svenska bosättningen på Åland (1987):
Före 1100-talets mitt har knappast någon svensk missionsverksamhet bedrivits östanhavs. Om namnformerna Findia och Flestia i det livligt debatterade s.k. Florens-dokumentet från ca 1120 avser Finland och Estland, vilket förefaller övervägande sannolikt, [Tunberg 1910-12 s. 16. Tolkningen av Findia och Hestia såsom avseende Finland och Estland, som först föreslogs av Sahlgren (Namn och bygd 13, 1925, s. 187), har senare godtagits av flertalet, om än inte alla, forskare, som yttrat sig i frågan.] (s. 276)
Tunbergin artikkelia En romersk källa om Norden vid 1100-talets början en löydä verkosta, mutta Fornwännenissä 1952 julkaistusta Adolf Schückin katsauksesta Den äldsta urkunden om svearikets omfattning käy ilmi, että tämä oli tulkinnut Findian Finnvedeniksi ja Hestian Gästrikslandiksi. Käymättä koko tutkimushistoriaa läpi totean, että Suomen arvostettuimpiin keskiaikatutkijoihin kuuluva Jarl Gallén on kirjoittanut artikkelin Kring det s.k. Florensdokumentet från omkr. 1120 (Historisk Tidskrift för Finland 1958)
Tutkimushistoriaa ei myöskään käyty läpi Christian Lovénin esseessä Florenslängden – den äldsta förteckningen över de svenska stiften (2020), johon verkkohakuni osui. Viitteet tärkeimpään kirjallisuuteen ovat toki mukana eli niistä olisin voinut aloittaa totisemman tutkinnan. Asiakirjan tietosisällön Lovén ajoittaa vuoteen 1103, sillä listaus liittyy todennäköisimmin Lundin arkkihiippakunnan syntyyn. Mielenkiintoisinta on kuitenkin poimia esiin Lovénin Findia-tulkinta
Namnen Findia och Hestia har vållat diskussion. Finnveden (i Småland) och Gästrikland, respektive Finland och Estland, har föreslagits. Språkliga skäl gör att Gästrikland måste uteslutas. Det var vanligt att påvebrev tillfogade ett H till namn som började på vokal, så tolkningen av Hestia som Estland är mycket stark. Och om Estland nämns är det troligt att även Finland ingår i uppräkningen. Namnformen Findia istället för Finnia kan kanske förklaras med att skrivaren påverkats av Tindia strax innan, men man kan möjligen tänka sig att förlagan hade någon förkortning av namnledet land, som ju verkar saknas i flera av namnen.
Finland och Estland var knappast svearnas territorier vid denna tid, men kanske de sågs som missionsområden. Forskningen har också pekat på Snorre Sturlassons berättelse om Torgny Lagmans arga tal till kung Olof Skötkonung, som ska ha hållits 1018: Torgny säger att på hans farfars tid hade kung Erik lagt under sig Finland, Karelen, Estland och Kurland.
Grotenfeltin jälkeen ei näytä esitetyn tulkintaa, että Teuste tarkoittaisi Hämettä. Äänteet kun sopivat myös aluenimeen Tjust.
2 kommenttia:
Tässä tuota loppupuolella mainittua laamanni Torgnya ei pidetä historiallisena henkilönä:
https://sv.m.wikipedia.org/wiki/Torgny_lagman
Miten lie.
Arkeologian professori Unto Salo esittää teoksessa Hämeen käräjät I (2000), että hämäläisalueen länsiosaan ruotsalaisten esikuvien mukaan syntyneet Ala- ja Ylä-Satakunta palautuvat 1000-luvulle. Hän olettaa rakenteen luojiksi Svearikin hallitsijat. Tuon jälkeen Häme jäi hämäläisalueen itäosan nimeksi.
Pian Novgorodin ja Karjalan vaikutus ulottui Hämeen itäosiin, ja karjalaisasutustakin tuli Lahden seudulle. Ruotsalaisen Suomen/Hämeen ensimmäinen itäraja syntyi Salon mukaan keskelle Hämettä (ja nykyistä Hämeenlinnaa), Janakkalan, Vanajan, Hattulan ja Tyrvännön itärajalle Hauhon ja Lammin suuntaan. Tämä tietenkin lisäsi Svearikin sotilaallista kiinnostusta ja johti osaltaan ns. ensimmäiseen ristiretkeen.
Lähetä kommentti