Aleksandran isosisko Riikka meni 8.12.1872 naimisiin torppari ja suutari Erik Wallin Johan-pojan kanssa. Aleksandra oli tuolloin 19-vuotias.
Näistä viimeisistä vuosistani kotona, on jäänyt mieleeni vanhemman siskoni lähtöhetki, kun hänet juohettiin miehelään. - Niin ikävä kuin se lähtöhetki meille kotiin jääville olikin, jäi se merkillisesti muistooni.
Kun oli kaikki jo niin lähtövalmista, että hevoset jo valjaissa odottivat, tuli kaikki läksijäisväki vielä tupaan lähtövirttä kuulemaan.
Sulhanen ja morsian seisoivat pöydän vieressä, juohtotytöt morsiamen puolella, puhemies ja muu väki sulhasen puolella.
Puhemies pyysi, että ne jotka osaavat, laulaisivat mukana, siten laulu tekisi juhlallisemman vaikutuksen.
Puhemies alotti ja useita seurasi avustaen. Kun oli muutamia säkeitä laulettu avustuksen kanssa, alkoi useiden silmissä näkyä kosteaa - ja lopulta puhemies sai laulaa ihan yksin...
"Lähde nyt Herra kanssamme,
armias Vapahtajamme!
Kun jätän isän huonehen,
niin katso armiaast' puolehen!Isän huone on iloinen,
äidin syli suloinen. -
Vaan eron hetki on vaikiaa,
heikoille kyllä haikiaa.Nöyrimmän annan kiitoksen
Isällen Ja äidillen!
Suuri on ollut vaivanne,
suurempi olkoon palkkanne
armiaan Isän kädestä
kaiken vaivanne edestä!
Avaa akkunat taivaasta,
vuodata maksua vaivasta!"
Häät olivat sievät ja iloiset... Kyllä siellä vaarin viulu vinkui ja rämähteli, kun hän innokkaasti katrillia ja kymmenhenkistä veteli!
Olihan siskolla hyvä ja siisti koti, ja muorikin oli kovin iloinen miniästänsä - oikeinpa oli naapurissakin kehunut miniäonnellansa.
Olihan miniäkin tyytyväinen kohtaansa, vaikka siinä olikin, yksi surullinen kohta, ja se oli se, että tuo soittaja-vaari oli surkeasti viinaan menevä. Se kysyi kaikelta perheeltä kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, sillä vaari oli toisinaan niin konstikas, että pani perheen tanssimaankin, jos hänelle sattui viinan mukana tulemaan soittopuuska. Silloin hän vingutti viuluansa ja tanssin piti käydä reippaasti ja iloisesti, ihan naurussa suin! Itse vaari vielä säesti: "Pois suru meidän talosta! Pois suru meidän talosta!" Vaari raukkaa...
Poika ei kuitenkaan seurannut isänsä jälkiä, vaan hän oli kaikin puolin kunnon mies, tosin vähän heikko terveydeltänsä mutta onnellinen avioliitossansa.
Vaarin kuoltua oli heillä koti rauhallinen: siinä hän sitten tyytyväisenä eleli vaimonsa kanssa. Mutta keski-iässä kutsui kuolema miehen pois, vaimo jäi yksin kolmen lapsen kanssa...
Lähteet:
KA. Vesannon srk. Rippikirja 1869-1878, 69
Geni-profiili Erika Karhu
Aleksandra Karhu: Savutuvasta maailman maantielle. Savon sanomat 25.10.1928 NO 124, 30.10.1928 NO 126, 13.11.1928 NO 132, 31.01.1929 NO 13, 21.03.1929 NO 34 B, 08.08.1929 NO 87, 17.08.1929 NO 91, 24.08.1929 NO 94, 27.08.1929 NO 95, 29.08.1929 NO 96, 31.08.1929 NO 97, 03.09.1929 NO 98, 05.09.1929 NO 99, 10.09.1929 NO 101, 17.09.1929 NO 104, 19.09.1929 NO 105, 24.09.1929 NO 107, 01.10.1929 NO 110, 29.10.1929 NO 122, 31.10.1929 NO 123, 05.11.1929 NO 125, 14.11.1929 NO 129
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti