Aleksandra Karhun rippikoulututtava Kustaava Vesterinen lähti kesällä 1874 Rautalammilta Kurkijoelle karjakkokoulutukseen samoin kuin Hilda Korhonen. Kun he olivat käymässä Rautalammilla seuraavana kesänä, Aleksandra lähti kirkolle Kustaavaa hakemaan.
Kirkolla tapasin ainoastaan Pekkalan Hiltan, jonka kanssa en ollut ennestään tuttu... Ujostelin ja häpeilin kauan, ennenkuin sain rohkeutta mennä häntä tervehtimään. [...]
Jopas uskalsin kysäistä, eikö neiti Korhonen tahtoisi olla hyvä ja tulla kahvilaan juomaan kupin kahvia. Hän tulikin, ja siellä jatkoimme iloisesti keskustelua, josta sain yhtä ja toista tarpeellista tietoa.
Kyllä hän oli minusta niin ylevän näköinen, kun oli yllä musta leninki, raaku kaulassa ja vieläpä salettikin sekä mansetit. Eipä ihme, jos ensin häntä kainostelin - vaikka turhaahan se oli... [...]
Hakemuspuuhani eivät enää olleet unennäköä. Kaikki kirjat olivat jo valmiit lähetettäväksi, kun äiti vaan tulee lupatodistukseen nimensä antamaan...
Vein äitiä kädestä kamariin nimeänsä pistämään, ja sanoin että nyt on kaikki kirjat valmiit, äidin nimeä vailla vaan... Äiti uskoi kaikki vaan turhaksi puuhaksi ja ettei siitä mitään tule.
"Ehkä ei, vaan onhan koetettu... Kyllä minä lähden tämän ison kirjeen viemään kirkolle postiin..."
Postia ei ollut kuin kirkolla, neljänkymmenen virstan päässä... Pääsin särkisalolaisten veneessä, kun ei silloin oman kylän vene mennyt.
Lauantaina panin kirjeen postiin ja sunnuntaina tulimme parin toverin kanssa jalkaisin takaisin... Kun kuulimme, että särkisalolaiset aikoivat laskea Konnekoskesta, emme tohtineet mennä veneellä.
Väsyneenä ja rakot jaloissa tulin kotia ja sanoin: "Nyt olen huoletta, käyköön sallimuksen mukaan..."
Kun olimme Koivistolla halmeruista leikkaamassa, tuli sinne lankoni sisko tuoden kirkolta kirjekorttia, jossa Opiston johtaja iloittaa minut hyväksytyksi ja kehoittaa saapumaan marraskuun ensi päiviksi.
Ilmoituskortti oli viipynyt kuukauden päivät, ennenkuin saapui perille. Se oli emäpitäjän kirkossa jo kahdesti kuuluutettukin ja sisältö luettu, mutta ei sattunut ketään tuttua silloin kirkkoon, että olisi mennyt ottamaan.
Sitten oli kortti lähetetty kappelikirkkoon kuulutettavaksi ja jo ensikerralla oli lankoni sisko sattunut kirkkoon; hän oli heti mennyt sakastiin ja saanut kortin. Kirkkoherra oli varoittanut, että hän sen jo viipymättä veisi omistajalleen, kun on jo kuin kauan viipynyt kirkolla...
Vähän yli kaksi kuukautta siis vielä, ja sitten oli lähdettävä kauaksi, tuntematonta tulevaisuutta kohti. Kauaksi itä-etelään suuren Laatokan rannalle...
Samoin kuin edellisinäkin vuosina on tieteelliseen karjakko-oppilasten opetukseen mennyt kaksi tuntia jokaisesta työpäivästä ja ovat karjakko-oppilaat niillä nauttineet opetusta kaikissa aineissa, jotka kuuluvat heidän kurssiinsa. Karjakko-oppilaista on yksi vuorollaan saanut johtaa töitä eläinten hoidossa ja ruokkimisessa sekä yksi vuorollaan toiminut meijerin apujohtajana, jotapaitse yksi vuorollaan on tehnyt vaimojen käsitöitä sekä yksi auttanut ruoanpidossa, leipelomisessa, juomanteossa ja ruoanlaitossa.
Karjakko-oppilailla, joita oli vuoden 1878 alkaessa molemmista vuosikursseista yhteensä 11, oli hoidettavinaan 60 lypsettävää lehmää ja 30 nuorempaa nautaa tai vasikkaa. Lehmiä ei vain lypsetty, vaan maidosta tehtiin voita ja juustoa.
Aleksandran opinnot päättäneessä vuositutkinnossa 4.7.1878 läsnä olivat keisarillisen senaatin maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunnan päällikkö, läänin kuvernööri sekä seudun säätyläismiesten ja talonpoikien edustajat. Opiston alue oli koristeltu kansallislipuin ja esillä oli erikoisempia maanviljelysvälineitä. Tutkintopäivä aloitettiin klo 9 rukouksella ja moniäänisellä virrenlaululla. Naisoppilaita koeteltiin laskutaidossa, kotieläinten hoidon perusteissa, kotieläinten sairauksien parantamisessa ja meijeritaloudessa. Teoreettisten kokeiden jälkeen siirryttiin käytäntöön ja naiset näyttivät taitojaan voin ja juustonteossa. Kolmelta iltapäivällä aterioitiin ja sitten vielä käytettiin höyrypuimakonetta.
Lähteet:
Aleksandra Karhu: Savutuvasta maailman maantielle. Savon sanomat 25.10.1928 NO 124, 30.10.1928 NO 126, 13.11.1928 NO 132, 31.01.1929 NO 13, 21.03.1929 NO 34 B, 08.08.1929 NO 87, 17.08.1929 NO 91, 24.08.1929 NO 94, 27.08.1929 NO 95, 29.08.1929 NO 96, 31.08.1929 NO 97, 03.09.1929 NO 98, 05.09.1929 NO 99, 10.09.1929 NO 101, 17.09.1929 NO 104, 19.09.1929 NO 105, 24.09.1929 NO 107, 01.10.1929 NO 110, 29.10.1929 NO 122, 31.10.1929 NO 123, 05.11.1929 NO 125, 14.11.1929 NO 129
KA. Rautalammin srk. Rippikirja 1872-1881, 185
Underdånig berättelse om verksamheten vid Kronoborgs landtbruksinstitut under år 1876, Finlands Allmänna Tidning 23.&31.1.1876
Examen vid Kronoborgs landtbruksinstitut, Östra Finland 13.7.1877
Om examen på Kronoborgs landtbruksinstitut, Östra Finland 8.7.1878
Alamaisin kertomus, Kurkijoen maanviljelysopiston johtajan antama, Suomalainen virallinen lehti 27. & 31.1.1880
KA. Lappeen srk. Rippikirja 1880-1889, 550
KA. Lappeen srk. Muuttaneet 1886-1899, 23
KA. Halikon srk. Muuttaneet 1887-1894, 355
Lukkarin vaalissa Tuusulassa, Uusi Suometar 17.12.1887
Geni-profiili Sakarias Kustinpoika Soinne (Karhu)
Salmela ja Iloniemi – Kirkkotien suurhuvilat, Virtuaali-Tuusula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti