Kuminan viljelystä ja viennistä

Kesäsarjaa tehdessäni suurin yllätys itselleni oli kuminan vienti, joten siitä oli syytä hankkia lisätietoa. Ei kuitenkaan kirjastoon lähtien vaan Kansalliskirjaston digitoinneista.

Vuonna 1916 ilmestyi Gösta Grotenfeldtin kirjoittama 38-sivuinen vihkonen Kuminan viljelys Suomessa. Maanviljelystaloudellisen Koelaitoksen maamieskirjasia N:o 8, jonka mukaan "Suomessa on villin kuminan siemeniä kerätty ja käytetty jo 1600-luvulla. Onpa 1800-luvun keskivaiheilla yritetty täällä kuminan viljelystäkin. Omassa maassa kerätty kuminan siemen on tyydyttänyt kotoisen tarpeen ja sitä on viety huomattavat määrät ulkomaillekin. Isoin on vienti ollut tilaston mukaan 1867, jolloin se teki 434,887 kg. Hinta on kotimaisilla markkinoilla vv. 1885-1914 ollut 35-82 penniä kg:lta. Vienti on eri aikoina vaihdellut hyvin paljon ja on viimeisinä aikoina suuresti vähentynyt, mikä johtuu siitä, että ulkomailla on kuminan viljelystä monin paikoin lisätty v:sta 1889 alkaen jopa 60 %:lla, joten hinnat ovat alentuneet meilläkin. Suomalaisesta kuminan siemenestä maksetaan sitä paitsi ulkomailla alhaisemmat hinnat kuin sikäläisestä tavarasta." (Maatalous 8/1816)

Vaihtelevista vientitiedoista on sanomalehdissä vaihtelevilla mittayksiköillä vaihtelevia ilmauksia

• "Borgoosta on viety ulkomaalle koko laivan lasti kuminoita, joilla on saatu hyvä hinta" (Turun Wiikko-Sanomat 18.11.1820) "Turun Tullikirjain jälkeen on vuonna 1820 Suomesta kaupattu Ruotsiin [...] 870 tynnöriä kuminoita" (Turun Wiikko-Sanomat 4.5.1822)
• Lyypekin kaupan historiakatsauksessa kuminat mainitaan vuonna 1834. (Sanan-lennätin 26.11.1858)
• "Tullitietoin jälkeen, on vuonna 1843 Suomesta ulos kuletettu ulkomaallen kauppatavarata [...] Kuminoita 10,187 [...] kaikki hopia Ruplaa." (Maamiehen ystävä 10.8.1844)
• Lyypekkiin vuonna 1848 Suomesta "Kuminoita tuotiin 270 tuhatta naulaa, vaikka niistä tuli vähä myödyksi." (Suometar 23.2.1849)
• Vuoden 1850 vientitavaroista kuminat tuottivat 12 tuhatta hopearuplaa, kun taas puutavarasta saatiin 1078000 hopearuplaa. (Maamiehen ystävä 14.8.1852)
• Lyypekissä vuonna 1851 "Kuminoilla oli kyllin ostajoita, ja niitä olisi myötynä paljonkin, jos olisivat jättäneet 16 tai 17 Markkaan, se on noin 5 tai puol seitsemättä ruplaa, sadalta naulalta. Viimeisinä aikoina on kuminan kauppa seisattunut." (Maamiehen ystävä 6.9.1851)
• "Suomen kauppa v:na 1852 [...] Muihin maihin kuletettiin [...] kuminoita 18 tuh. 856 rupl. 96 kop., [...] arvosta." (Suometar 26.8.1853) Vuoden 1853 viennissä kuminoiden arvo oli 13125 ruplaa (Suometar 22.9.1854)
• Vuoden 1860 purjehduskaudella eli enimmäkseen edellisen vuoden sadosta maailmalle lähti 1848 tynnyriä kuminoita. (Suometar 13.12.1861)
• Vuoden 1863 viennistä kuminaa oli 100521 markan ja 25 pennin arvosta ja vuonna 1864 116740 markkaa (Suomen julkisia sanomia 8.9.1864, Hämäläinen 3.11.1865).

Vuonna 1859 ilmestyneessä Oppikirjassa Suomen maantietehesen kuminat ovat vientitavaroiden loppupäässä, juuri ennen viljaa ja vuonna 1869 julkaistussa Suomen merikouluja varten tehdyssä Rannikko-maantien oppikirjassa Suomen Suuriruhtinanmaan etevimpiin vientitavaroihin kuuluu puutavaran jälkeen "voi, lohi, silakka, hylkeenrasva, pellavansiemenet, kuminat ja hyvinä vuosina viljakin." 

Virallisia tilastoja en tarkistanut, sillä niissä todennäköisesti on mittayksikkönä raha, jota on vaikea kääntää viljelyksi. Sitä yritettiin edistää ainakin Oulussa: "Kun kuminan siemenet ovat käypä kauppatavara, ja kuminoita myös tavallisesti kasvaa pellon pientareillamme, joista ne usein muun heinän mukaan niitetään, ettei siemenistä tule mitään hyvää, pyysi [Oulun läänin talouden] seura v. 1848 muutamia kauppamiehiä Oulussa ja Raahessa ostamaan niitä suostuttuun hintaan, 40 kopeikkaa paperirahan jälkeen, kapalta ja toimitti niin mainittuna kuin seuraavanakin vuotena kuulutukset siitä asiasta kirkkoihin kehoitukseksi maakunnalle, ei laimiin lyömään tätäkään rahan-ansio-keinoa, jolla pienet lapsetkin ja muut huonokuntoiset saattaisivat talon apuna olla." (Oulun Wiikko-Sanomia 9.4.1853) Villinä kasvamiseen viittaa myös ilmaisu "kasvaa se kankailla niinkuin kuminat meidän pellon pyörtänöillä" (Maamiehen ystävä 15.2.1845)

Sanahaku kuminalla toi esiin runsaasti nälkävuosien hätäruokareseptejä eli kuminaa oletettiin olevan kourallisia talouksissa, joista puuttui lähes kaikki ruoka. (Esim. Kuopion sanomat 13.6.1857, Tähti 13.8.1867, Tähti 3.9.1867, Tampereen Sanomat 10.9.1867, Oulun Wiikko-Sanomia 28.9.1867, SWL 10.3.1868, myös H. A. Turja: Suurten nälkävuosien korvikeravintokysymyksestä (HAik 1/1939))

Koti ja yhteiskunta 12/1894 antoi tietopläjäyksen, josta selviää kuminasta m.m. seuraavaa

Kasvaa viljelemättä kautta koko maamme, jopa Lapissakin. Siemeniä käytetään maustimeksi leipään, juustoon, niitä pannaan viinaan tislatessa, likööriin, lääkkeihin y. m. Juuria käytetään pasternakkojen tapaan. Kuminaa on meillä suurella menestyksellä viljelty erilaisissa paikoissa, jonka luulisi olevan omiaan kehottamaan ihmisiä kuminan viljelykseen, joka ei yleensä tuota minkäännäköisiä vaikeuksia. [...] 

Koska kuminoita käytetään moneen tarkoitukseen ja niitä niinmuodoin on hyvin helppo saada myödyksi, olisi niitä viljeltävä paljon enemmän kuin tähän saakka on ollut tavallista. Siten voisi kuminoista tulla oivallinen kauppatavara ulkomaille vientiä varten. Jos puutarhaa pidettäisiin liian kallisarvoisena ja ahtaana kuminan viljelystä varten, niin voisihan tähän tarkoitukseen käyttää peltosarkaa, sitenhän moni pienen talon omistaja saisi sopivan sivutulon. Kun kerran maa on muokattu ja kylvö toimitettu, silloin voi kaiken muun hoidon jättää vanhuksien ja lasten haltuun, joten työvoimakaan ei tule kalliiksi.

Kehotus viljelyyn ei tehonnut kovin moneen, sillä 1920-luvun lopulla asiaa esitettiin kuin uutena ja tiedossa oli vain yksi kuminanviljelijä. 

Turunmaa 27.6.1929