Lauantaista Twitter-koostetta tehdessäni huomasin uudelleentwiittaukseni, joka ansaitsi huolellisemman lukemisen. Stacy Fahrenthold oli antanut neuvoja väitöskirjatutkijoille, jotka kirjoittavat ekaa kertaa elämässään tutkimusta alkuperäislähteistä. Havaintojensa mukaan ryhmä murehtii omaperäisyyden tavoittamista, argumentin muodostamista ja pelkoa siitä, ettei aineistoa ole tarpeeksi.
Kohderyhmän määrittely ei tarkasti ottaen sovi minuun ja valitsin tutkimukseni aiheen varmana, että suht-koskematonta aineistoa on yllin kyllin. Mutta argumentin muodostaminen kolahti.
Useissa seminaareissa olen saanut pätkistäni palautetta, että niistä ei selviä, mitä oikein olen sanomassa. Koska olen vuosien varrella saanut - syystä - usein palautetta epäselvästä kirjoittamisesta, tulkitsin kommentit pitkään tässä kontekstissa. Jossain välissä kuitenkin ymmärsin, että kyse on (myös) siitä, että en edelleenkään tiennyt, mikä oli tutkimustulokseni eli väitteeni.
Mistä tuli mieleen ekan seminaarin traumatisoiva kommentoija. Kun hän esitti tutkimusaiheestani väitteen, joka oli pötyä, uskalsin sanoa jotain vastaan. Mutta kun hän tinkasi työtään aloittavalta "mitä sinä väität", erehdyin änkyttämään jotain, vaikka mielessä kyllä kävi kysymyksen järjettömyys. Kukaan paikallaolija ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi todeta aloittelijalle, että työn alussa - ennen aineiston läpikäyntiä! - ei todellakaan tarvitse tietää, mitä on sanomassa.
Vaikka aavistin asioiden oikean laidan, käyttöä olisi ollut Fahrentholdin tapaiselle ohjaajalle, joka olisi sanonut suoraan ja suomeksi, ettei ole ongelma aloittaa historiantutkimusta aiheesta tietämättä, mitä siitä aikoo sanoa. Hän toteaa kalvollaan, että historiantutkijat voivat alkaa kirjoittamaan ja toisinaan heidän pitää alkaa kirjoittamaan ennen "väitteensä" löytymistä. Sillä "good arguments aren't about confirming what you know already: they are the result of open-ended expolration of evidence." Hän ei käytä fraasia "trust the process", mutta fiilis on siellä. Hän neuvoo kysymään avoimia kysymyksiä ja olemaan avoin uusille ajatuksille. Aloittamaan tunnistaen teemoja ja säännönmukaisuuksia.
(Teemaan liittyy "teoria", jonka luulin myöskin tarvitsevani jo alkumetreillä ja erehdyin. Mutta siitä ajatuksiani joskus toiste.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti